No nyt on Joulusta 2010 selvitty ja seuraavaan on enää vajaa vuosi aikaa ! Tuleva vuosi 2011 tuo mukanaan monenlaisia muutoksia, niin työrintamalla kuin varmaan muutenkin koko maailmassa ja elämässä !

Paukkuvat pakkaset joulun aikaan olivat aika hirveitä koiraihmisille, kun kaikki koirat eivät anna pukea tossuja jalkaansa ja niinpä meidänkin lenkit jäivät lähinnä pieniksi happihyppelyiksi, aatto aamuna oli pakkasta liki -30 ja Jossulla maalla mittari kipusi -34 asteeseen, hyrrrrrr.....

Jouluviikolla Leeviä piti viedä vielä lääkäriin, kun yskähteli viikonloppuna kovasti ja läähätteli sekä joi tavattomasti. Sydän ultrattiin ja vahvistui sydämen vasemman puolen hiippaläpän vuoto eli nyt on Leevin sydänvaivaan sitten ihan oikea diagnoosi. Sydänlääkkeillä ja nesteenpoistolla mennään eteenpäin, mitään uusia muutoksia sydämessä ei kuitenkaan onneksi ollut. Jos oireita ilmenee niin sen mukaan mennään sitten lääkäriin. Ilmeisesti oireilun syynä oli nyt punainen kurkku ja siellä lima. Muutamana päivänä Leevi sai kipulääkettä ja vaiva tokeni, varmuudeksi saatiin kuitenkin antibiootitkin joulua silmällä pitäen, mutta niitä ei toistaiseksi ole tarvinnut aloittaa.

Joulusiivousten keskellä olivat pojat vähän ihmeissään, kun ovat aina saaneet tuhottavakseen wc paperirullia tai toisin sanoen Leevi käy niitä saunan vessasta "varastamassa" ja sitten revitään pieniksi palasiksi ja leikitään hippaa porukalla rullan kanssa. Nyt kun laitoimmekin olkkariin uuden maton ja sen sisällä oli isoakin isompi rulla niin Kassu oli ihmeissään, vei sitä ympäri huushollia ja kivaa oli...

Paperirullan teurastusta....

Pojat olivat olleet ilmeisen kilttejä, koska saivat kovasti joululahjoja. Paketeista löytyi keksejä, luita ja leluja. Mieluinen lelu Kassulle oli Lammilta tulleessa paketissa jossa oli narupallo ja Leevi omi sitten Jossulta tulleen haisunäätä vinkulelun niin, että Kassulla ei ole mitään asiaa sillä leikkiä. Hassuja....

Minä sen sijaan sai aivan mahtavan kirjan tytöiltä jota ei voi olla mainitsematta. Olivat teettäneet ainutkertaisen kirjan Kulmakunnan kauhut, joka oli kuvitettu teos meidän koirista vuosienkin takaa. KIITOS; KIITOS; KIITOS !

Leevi setä ja Kassu iskä pääsivät sitten jouluaattona ensimmäisen kerran tapaamaan pentusia. Eivät niistä ihmeemmin välittäneet vielä sillä eivät kamalasti liikkuneet, mutta auta armias nyt kun ovat vahvistuneet lisää ja jo kävelevät niin, että pentulaatikko on pitänyt laittaa pois ja tepastelevat aitauksessa jo muiden koirien kauhuksi.

Kassu iskän ja Leevi sedän ensitapaaminen pentujen kanssa....

Aattona pennut saivat ensimmäisen kerran liotettuja papanoita ja kovasti näytti maistuvan ja osasivat niitä syödä...

Voi mitä ihania palleroita... Kovasti ovat pojat isänsä näköisiä... tummin naamastaan on tyttö...

Lauhtuihan se ilma vihdoin Tapanina ja jo Joulupäivän yönä oli satanut valtavasti lunta. Pojat olivat aamulla ihmeissään kun laskin ne aitaukseen ja upposivat sinne aivan korviaan myöten, sen verran oli aitaukseen pyörittänyt lunta. Tapanin iltapäivänä sää sallikin sitten jo pidemmän metsälenkin, mutta pojille laitettiin haalarit päälle ja se oli hyvä juttu niin ei lumi tarttunut kosteisiin karvoihin kiinni. Vauhtia oli matkassa, mutta maltettiin sitä sentään välillä pysähtyä kuvattavaksikin....