Mennäänpä vähän ajassa taaksepäin ja muistellaan vuotta 2009 vaikka se onkin ollut kovasti vaikea vuosi ja koetellut meidän perhettä kovasti eikä meistä oikeastaan kukaan ole säästynyt ikävyyksiltä ja sairasteluilta ym., mutta löytyy sieltä toki hyviä, ihania, upeita, mahtavia ja mitä kaikkia laatusanoja voisikaan käyttää tapahtumia kaikesta kurjuudestakin huolimatta. Kaikella tällä kuitenkin on ollut tarkoituksensa ja tyttäreni hienoja sanoja lainatakseni "kaikella on tarkoituksensa ja tiedän, että näillä vaikeuksilla meidän perheestä tehdään entistä läheisempi ja vahvempi"
Muistoja ja tapahtumia vuoden varrelta, tässä on pieni otanta äläkä loukkaannu jos juuri sinä et löydy näistä muistelmista, mutta kun kaikkea ei vain voi kirjoittaa. Kiitos jos jaksat lukea tätä romaania, en tiedä kiinnostaako se ketään, mutta tässä kuitenkin:
Tammikuussa 2009 kävimme Kassun kanssa parissa näyttelyssä ja silloin minua vaivasi kovasti hyvälaatuinen asentohuimaus, mutta eipä tuo sitten loppupeleissä ainakaan näyttelyssä haitannut mitään. Kassu osallistui Lahden ryhmänäyttelyyn 18.1. ensimmäisen kerran nuorisoluokassa saaden rodun erikoistuomarilta erin, mutta ei sitten pärjännyt enää paras uros kehään saakka. Turussa pyörähdimme sitten KV näyttelyssä 25.1. ja tällä kertaa jälleen saimme erin sekä voitimme oman nuorisoluokkamme, mutta emme selvinneet enää paras uros kehään. Hyvät fiilikset jäi kuitenkin näistä näyttelyistä.
Helmikuu 2009 Johannan ja Riston tontille tuli se kauan jo odotettu talopaketti. Rakennusprojekti siis alkaa jatkumaan.
Maaliskuu 2009
15.3. Kassu osallistui sitten nuorisoluokassa ensimmäiseen KV näyttelyyn ja hämmästys oli valtaisa, kun menestys oli suorastaan häikäisevä. Olimme täysin mustia hevosia Kassun kanssa kovatasoisessa näyttelyssä ja Kassu oli pu1, vsp kera sertin ja cacibin. Suorastaan uskomatonta.
No sitä voitonhuumaa ei kauaa kestänyt, kun sitten 18.3. meidän isäntä tipahti työmaallaan telineiltä ja mursi ranteensa sekä loukkasi pahasti olkapäänsä. Pitkä sairausloma oli edessä ja taistelu sairaalan lääkäreiden kanssa. Niistä vaiheista olen kirjoitellutkin paljon blogissamme jo menneenä vuonna.
Sitten 22.3. syntyi Kajaanissa Pihkatassu kennelin Nissen (Afunique Nils) jälkeläisiä, joiden kehitystä seurasimme innolla kennel Juliuksen kotisivuilla. Loppukuusta 28.3. sitten syntyi Kennel Pihkatassun valkoinen B-pentue Telmalle (Ambrosia Svarcava) ja tässä vaiheessa kesken Telman synnytysprojektin muutti meille asumaan syksyn A-pentueesta Pihkatassun Alpo.
Huhtikuu 2009 Huhtikuu olikin sellainen vähän rauhallisempi kuukausi, koirat nypittiin jossain vaiheessa kesän koitoksia varten ja emäntä aloitti luonnonmukaisen koirahierontakoulutuksen Helsingissä yhdessä Johannan kanssa. Koulutus oli mielenkiintoinen sisältäen luonnonlääkintää, homeopatiaa, ruokintaa ym. ym. Myös lomailulle jäi aikaa ja käväisimmekin pääsiäisen aikaan Saarenmaalla, kun Jossu ja Risto tulivat meille hoitamaan koiria
Toukokuu 2009 Tämä kuukausi olikin sitten täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin, että ihan jälkeenpäin heikottaa, kun asioita muistelee. Ensin iloinen perhetapahtuma eli Telman pennut tulivat meille hoitoon 6.-9.3. ja se olikin aikamoista vilskettä ja vipinää. Pennut halusivat palvelun pelaavan ja kiljuivat jo aamuyön tunteina ruokaa. Oli meillä vain mukavat lämpöiset kesäiset päivät 9 koiran kera ! Pentujen hoitoon tuloon liittyi mukava perhetapahtuma, kun Johanna ja Risto lähtivät hakemaan heille Nissen pentua Kajaanista ja niinpä Pihkatassun kennel sai uuden vahvistuksen Myrtin (Juliuksen Yönkuningatar). Arjen sitten palattua maanantaina 11.5. heräsimme aamuyön tunteina siihen kun, joku koirista oksentaa. Hetken asiaa tutkittuamme huomasimme Alpon olevan sairastunut. Veriripuli ja verioksennus valtasi lattioita. Soitto Johannalle, joka sai ajan aamuksi Alpolle. Nyt pelästyimme, että onko kyseessä kulkutauti ja ovatko mahdollisesti pennut vaarassa saada kovan kuolettavan taudin. Samana aamuna sitten ennen klo 8 sain soiton Johannalta, joka oli pentujen pissoja luututtaessa kaatunut ja loukannut pahasti jo aiemmin leikatun polvensa. Matka sairaala Ortoniin alkoi iltapäivällä, kun ensin Alpo oli nesteytetty ja tutkittu klinikalla. Alpolla oli todennäköisesti vatsatauti ja vastustuskyky vielä heikko, joten tauti tuli normaalia rajumpana hänelle. No sairaalassa sitten Johannan polvi tutkittiin, määrättiin s-lomaa ja onneksi vanhan leikkauksen ruuvit olivat kuitenkin pysyneet siellä paikallaan. Samalla viikolla sitten 13.5. isännän olkapää operoitiin monien mutkien kautta ja siellähän olikin laaja-alaisemmat jännevauriot kun kukaan oli uskonut. Titaania laitettiin tilalle ja pitkä kuntoutus oli siis edessä. Myös Leevi sai vatsataudin, mutta huomattavasti lievempänä kuin Alpo, nesteytystä kuitenkin tarvittiin. Nyt meillä oli sitten polvi, käsi ja vatsavaivaisia talossa! 29.5. oli taas ilon ja juhlan aikaa, kun Anna valmistui kolmen vuoden koulu urakasta ja sai paperit, joita sitten juhlistettiin suvun ja ystävien kera 31.5. Nyt meidän perheessämme oli siis yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eli suomeksi sanottuna rekkakuski.
Myrtti
Kesäkuu 2009 Kesäkuu alkoi kovasti kylmällä ilmalla, mutta kylmästä ilmasta huolimatta lähdin "turistiksi" Porvooseen pääerikoisnäyttelyyn tapaamaan tuttuja. Ilma oli todella kylmä ja pipot/hanskat eivät olleet yhtään liikaa, toppahousuja siinä ilmassa lähes kaipasi. Tunnelma oli kuitenkin mukava ja oli kiva tavata pitkästä aikaa Leevin kasvattajaa Minnaa sekä Leevin sisaren Hetan omistajaa Marja-Leenaa. Piknik-korit olivat täynnä herkkuja ja vähän tukevammasta lämmikkeestä pitikin sitten huolen "Joensuun Elli". Monta naurua tuli sinä päivänä naurettua. Seuraavan viikon tiistaina meitä sitten taas koeteltiin. Kassu sairastui vakavasti, oksensi ja menetti tajunsa. Ikenet ja kaikki limakalvot olivat aivan valkoiset ja koira lähes eloton. Tuhatta ja sataa matkasimme klinikalle, joka onneksi oli vielä avoinna ja eläinlääkäri paikalla. Kassu laitettiin suonensisäiseen tiputukseen, kuvattiin, otettiin verinäytteitä ym. eikä oikein saatu selville, että mitä oli tapahtunut. Epäilynä oli useamman asian yhteissumma. Ehkä mahdollinen Alpon ja Leevin vatsatauti, joka olisi jäänyt muhimaan sekä stressi siitä, että Leevi ja Alpo kovasti "kiusasivat" herkkää Kassupoikaa, joka aina yleensä sitten alistui. Tämä ilta olikin sitten taas surun ilta, kun Pihkatassun Alpo palasi kotipesäänsä. Tämä oli kuitenkin varmaan ihan oikea ja hyvä ratkaisu. Alpo pääsi palamaan äidin ja isän luokse vaikka se meille koville ottikin. 13.6. viikonloppuna lähdimmekin sitten Kotkaan KV näyttelyyn johon molempien koirien piti osallistua. Kassu oli kuitenkin nyt sairauslomalla ja vuorostaan Leevi pääsi näyttelyyn, johon matkasimmekin sitten vaunun ja ystäviemme kanssa. Leevi sai H ja tähän olimme ihan tyytyväisiä sillä erejä ei tässä näyttelyssä juuri jaeltu. Jossun polven tutkimukset jatkuivat, rustovaurio, joka saatetaan joutua leikkaamaan. Loppukuusta 27.-28.6. oli sitten Hämeenlinnassa KR näyttely. Lauantaina saimme ihastuttavia vieraita suoraan näyttelystä eli Tampereelta Katriina ja Ingrid tulivat meitä moikkaamaan. Ingrid oli ensimmäisessä näyttelyssään pentuluokassa, vettä satoi lähes kaatamalla ja koirat olivat aivan märkiä painiessaan ja leikkiessään pihalla. Sunnuntaina meidän koirat eivät osallistuneet näyttelyyn, mutta sain kunnian esittää siellä näyttelyn ensikertalaisen Kassun siskon Lyylin (Barskin Betty Boop), joka esiintyi eh:n arvosta ja sai todella hyvän arvostelun. Päivä oli järkyttävän kuuma ja Kaurialan urheilukenttä kuin hornan kattila. Onneksi ihmiset ja koirat eivät saaneet kuitenkaan mitään lämpöhalvauksia.
Ylhäällä Ingrid ja pojat vesisateessa, alhaalla Lyyli Hml KR
Heinäkuu 2009 Tämä kuukausi olikin sitten omistettu lomailulle. Mikko lähti armeijan harmaisiin alkukuusta ja samana päivänä minä, isäntä ja Anna suuntasimme auton ja vaunun nokan kohti itäsuomea. Olimme n. viikon matkassa ja eläessämme emme ole nähneet niin paljon punkkeja kun Lappeenrannassa niitä oli. Nypin pojista niitä pois kymmenittäin, ällöttävää. Sieltä matkamme sitten jatkuikin Puumalan seudulla palaten sitten Mikkelin kautta kotiin. Lomalla oli niin sadetta kuin aurinkoakin ja reissumme oli ihan onnistunut. Lomamatkan jälkeen sattui ja tapahtui taas eli Jossun ja Riston rakennustyömaalla Johannan varpaille kaatui iso takkaelementti, ensimmäinen kesälomapäivä oli alkamassa ja isovarvas oli murtunut. Meidän kesälomamme jatkui vielä ja niinpä lähdimme muutamaksi päiväksi vielä ilman vaunua itäsuomeen. Nyt määränpäänä oli Leevin kasvattajan kesäpaikka Tuusniemellä. Mukavaa ja ratkiriemukasta oli ne muutamat päivät, jotka ehdimme mökkeilemään niin ihanissa itäsuomen maisemissa hyvässä seurassa, jota vielä tuli vahvistamaan "Joensuu Elli" eli Leevin siskon Hetan emäntä kera Hetan ja koirasuku oli jälleen koossa. Monta ihanaa muistoa ja vatsanpohjaa kutkuttavaa naurua tuli Tuusniemeltä mieleen kesää muistellessani ja se mieletön vieraanvaraisuus josta saimme nauttia, KIITOS ! Tällä matkalla ajelimme myös porukalla Lapinlahdelle Kassun kasvattajia Tuija ja Paulia tapaamaan. Leevin ja Kassun Ronja äiti tunsi selvästi poikansa ja esitteli uusia reviirejään uudessa kodissaan ja pihamaalla. Tässä vaiheessa loman keskellä olisi sitten pitänyt vielä revetä koirahierojakurssillekin tehden paljon opinnäytetöitä, hierontoja ym. ja sitten kävikin niin, että katsoin tässä elämäntilanteessa tämän olevan liikaa ja jouduin lopettamaan opinnot kesken. Johanna oli jo joutunut polvionnettomuutensa vuoksi luopumaan koulutuksesta, koska hieronnat lattialla eivät tulleet kysymykseenkään tässä vaiheessa. No mahdollisuus aloittaa koulutus uudelleen on aina olemassa enkä aio hylätä tätäkään asiaa vaan jos tuolle asialle on tilausta niin sen aika vielä tulee .
Elokuu 2009 Tässä kuussa riittikin sitten taas vauhtia oikein kovasti. Pääsimme Kassun kanssa aloittamaan arkitoko kurssin 5.8. ja Johanna osallistui siihen myöskin Alpon kanssa. 9.8. osallistuin Kassun kanssa Helsingin ryhmänäyttelyyn, jossa oli rodun erikoistuomari taas arvostelemassa. Kassu sai eh:n ja taas olimme yhtä kokemusta rikkaampia. Ilma suosi ja meitä tuli tapaamaan Pihkatassun Berttu, päivä oli erinomaisen lämmin ja mukava hyvässä seurassa. 15.8. sitten olikin oikein juhlahumua taas tiedossa, kun järjestimme vanhemmilleni yllätysjuhlat heidän 50 v hääpäivänsä kunniaksi. Juhlat olivat todella onnistuneet ja vieraat viihtyivät erinomaisesti aina yli puolen yön. Kerrankin saimme yllätettyä vanhempani sata-nolla.Loppukuusta olikin sitten taas aika lähteä Kassun kanssa näyttelyyn ja osallistuimme Heinolan KR näyttelyyn jossa oli jälleen erikoistuomari paikalla aina Espanjasta saakka. Kassu esiintyi erin arvosta ollen aina parasuros 2 saaden varasertin. Seuraavana viikonloppuna 30.8. oli edessä Tervakosken KV näyttely ja sama tahti jatkui eli paras uros 2 ja varaserti. Läheltä liippasi molempina viikonloppuina ne sertit, mutta tästä on hyvä jatkaa. Elokuussa myös minä aloin vähän sairastelemaan ja tutkimuksia jatkui aina loppuvuoteen saakka.
Elokuu 2009
Lokakuu 2009 Heti alkukuusta sai minun sairasteluni vakavamman käänteen, tehtiin löydöksiä joiden osalta lisätutkimuksia tehtäisiin sairaalassa. Mielen murtamana osallistuin kuitenkin Kassun kanssa 3.10. Hyvinkään erikoisnäyttelyyn. Kassu esiintyi ylipitkässä karvassa tässä näyttelyssä eh:n edestä vaikka tuomari Kassusta tykkäsikin. Erittäin tyytyväisiä olimme kuitenkin arvosteluun. Tässäkin näyttelyssä meitä tuli tervehtimään Pihkatassun Berttu. 5.10. meidän rekkakuski Anna aloitti sitten uudelleen opiskelemaan. Nyt tähtäimenä on yksi kirjainyhdistelmä lisää ajokorttiin eli nyt tyttö kouluttautuu vielä linja-autonkuljettajaksikin. Ei varaamaan jo isoa linja-autoa koiranäyttelyreissuja varten. 15.10. täytti sitten Pihkatassun kennelin A-pentue yhden vuoden. Niin se aika vain vierii. 24.10. osallistuin Kassun kanssa Hämeenlinnan RN näyttelyyn, joka pidettiin Tuuloksen kauppakeskuksessa. Vaikka muutama viikko oli edellisestä näyttelystä ja nyt Kassu esiityin taas eh:n edestä tuomarin tuumatessa, että karva oli liian lyhyttä ! Mutta kokemus oli sitäkin taas rikkaampi niin se vain menee. Loppukuu olikin taas sitten juhlaa, kun Johanna valmistui lähes kolmen vuoden urakastaan valmistuen 26.10.eläintenhoitajaksi pieneläimiin erikoistuen.
Marraskuu 2009 Kuun vaihtuessa oli suurista unelmista ja rankasta vuodesta palkintona Johannan ja Riston uuden kodin valmistuminen. Pientä puutetta vielä oli, mutta koti oli kuitenkin muuttovalmis ja niinpä uusi pirtti sai asukkaansa. Yli vuoden ahertaminen oli nyt palkittu. Sisustaminen ja tavaroiden paikoilleen laittaminen oli alkanut ja osoite muuttunut. Loppukuusta 21.11. oli sitten Leevin vuoro päästä vielä vuoden viimeiseen näyttelyyn eli Jyväskylän KV 21.11. Uruguaylaisen erikoistuomarin arvostellessa Leevin eh:n edestä. Tämä oli upea suoritus, jossa erejä ei liiemmin jaeltu ja kaikki värit olivat tuomarilla käytössä. Sitten olikin Annan vuoro alkaa sairasteleminen ja sitähän kesti. Ensin tuli flunssan kaltaiset oireet ja sitten alkoi oksentelu josta ei meinannut sitten kerta kaikkiaan tulla loppua. Jouduimme turvautumaan sairaalan ensiapuunkin 3 kertaa. Hoidettiin sikatautina, mutta todellisuudessa ilmeisesti kyse onkin sappivaivasta. Sairastelua kesti lähes kuukauden eikä tyttö ole vieläkään ihan kunnossa. Sappeakin on tutkittu, mutta mitään varsinaista löydöstä sieltä ei ole vielä tehty vaikka oireet sappikiville ovat aivan selvät.
Tästä rakentaminen alkoi syksy 2009 talon paikan määrittäminen
Kaivuut.. syksy 2009
Lopputulos talon osalta
Leevi Jyväskylässä 11/2009
Joulukuu 2009 Tämä kuukausi olikin sitten taas aikamoisen rankka. Minun tutkimukseni käynnistyi uudelleen ja koetulosten odottelu ja tilanne kaikkinensa oli äärimmäisen rasittava. Hyviä uutisia kuitenkin koepalatuloksista tuli ennen joulua ja siltä osin saan nyt hetken helpotuksen, seuranta kuitenkin on puolen vuoden päästä. Jouluamme sitten varjosti erittäin ikävä uutinen paria päivää ennen jouluaattoa. Mikon setä oli saanut sairauskohtauksen kesken ajomatkan ja oli teho-osastolla hoidettavana. Aattoaamuna tieto sitten hänen menehtymisestään saapui meille. Surullista, erittäin surullista.
Jos olette jaksaneet lukea loppuun saakka meidän vuotemme Kiitos siitä, sillä tarinaa ja tapahtumia on todellakin riittänyt. Haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia, jotka käytte lukemassa blogiamme vaikka ette sinne tassunjälkiä jätäkkään, laskuri kertoo kuitenkin isosta joukosta jotka ympäri suomen ja aina ulkomaita myöten käyvät sivujemme löpinöitä lukemassa, kuka mistäkin syystä !
Erityisesti haluan vielä kiittää kaikkia teitä jotka olette auttaneet meitä hädän keskellä, kuunnelleet, kannustaneet, jakaneet iloja ja suruja kanssamme erityisesti vuonna 2009. Tästä lähdemme nyt vuoteen 2010 entistä vahvempina, uusia haasteita etsien. Jos lähden jokaista teitä yksitellen kiittämään joita nyt ajattelen niin listasta tulee niin pitkä, että sitä ei kukaan jaksa lukea… Jokainen joka siis tämän vuoden 2009 on jaksanut lukea loppuun on kiitoksen ansainnut ja erityismaininnan ansainneet, te tiedätte !
Hyvää ja menestyksellistä vuotta 2010 kaikille !
Kommentit