No ei sen puoleen ihan itse järjestetty

Lähdin ajelemaan lauantaina aamuvarhaisella Lahteen Terve Elämä 2009 messuille, kun olin luvannut jäsenkorjauskollegoille, että voin osallistua meidän yhteiselle messuosastolle, kun en viime vuonna siellä ollut. Niinpä meitä piti olla 8 kurssikaveria esittelemässä Kalevalaista jäsenkorjausta, mutta lopulta meitä oli vain 6 sairastumisien vuoksi. Kello 10 messut alkoivat ja samalla alkoi myös se kiire. Ehdin pikaisesti kiertämään muiden osastot puolijuoksua, että tiesi edes mitä kaikkea siellä oli. Sitten omalle osastolle ja täysi tahti päälle. Annoimme 15 min näytehoitoja ja jonoa riitti iltaan klo 18 asti. Osa väestä jo luovutti jonottamisen vaikka me kaikki 6 jäsenkorjaajaa teimme taukoamatta töitä. Kiinnostus hoitojamme kohtaa oli valtaisa. Päivän aikana annoimme näytehoitoja yli 1300 ihmisille ja käyntikorttimme saivat kyytiä... Ehdin käydä pikaisesti yhden kerran päivän aikana kahvilla ja syömään ahmien sämpylän. Oli aika uupunut olo illalla seitsemän jälkeen kun saavuin kotiin. Nälkä oli kamala ja oma niska aivan jumissa, kyllä olisi hoitoa kaivannut itsekin  Onneksi en kuitenkaan luvannut mennä kuin yhdeksi päiväksi sinne, muuten ei tänään maanantaina olisi kyllä hoitoja tehty

Lauantai oli muutenkin jännä päivä. Aamulla Jossu soitteli että Telma-neitihän se taitaa tämän vuorokauden aikana synnytellä kun lämmöt olivat lähteneet laskuun. Tosin sahailua lämpöjen osalta oli ollut jo perjantaista lähtien. No illalla se synnytys sitten käynnistyikin ja puoleen yöhön mennessä kaikki "jääkarhun" pennut olivat putkahtaneet maailmaan. Tuloksena oli suloistakin suloisemmat 3 narttua ja 3 urosta, joista viimeinen pikkiriikkinen poika painoi vain alle 100 g. Toivotaan, että tämäkin pentu olisi terve ja saisi isommat jötköt vielä kiinni painossaan. Ainakin paino on jo kuulema lähtenyt nousuun. Tässä kuva onnellisesta äidistä ja pentusista...

Alpo-poika se sitten olikin nostanut oikein rähinän kun Telma alkoi synnyttelemään, pikkuvauvat vinkuivat ja maidonkin tuoksu taisi tulvahtaa huusholliin. Alpo oli sitä mieltä, että hänhän kiljuu myöskin täällä portin takana ja jotenkin siis sekosi hajuista ja äänistä täysin. Liekö tullut oma pentuvaihe mieleen ja hätä oli kova. "Mumminhan" se oli sitten vielä lähdettävä pelastustehtäviin ja haettava Alpo mummulaan hoitoon. Voi kuinka Kassu oli tästä mielissään kun pikkumies tuli lauantai-iltana vielä peuhaamaan. Pojat leikkivät pihalla tunnin verran ja vauhti oli valtaisaa. Kassu meni pihaa ympäri häntä suorana ja Alpo läähättäen perässä. Alpo ei ole todellakaan tyhmä, Kassu kaasutteli täyttä ympyrää ja Alpo lähti aina perään. Juuri kun Kassu sai täyden menon päälle niin Alpo pysähtyi ja lähtikin tulemaan vastaan... No kun pojat tulivat sisälle niin ei ollut tietoakaan nukkumaan menosta, vauhti jatkui vielä sisällä ja vaikka valot sammuivat niin se ei tuntunut haittaavan. No sitten peli oli puhallettava poikki ja Alpo joutui häkkiin rauhoittumaan. Yö menikin sitten lopulta hiljaisissa merkeissä kun kaikki väsähtivät. Leevi ei kovasti Alpon tulosta välittänyt, lieko tullut vanhaksi vai onko niin mustasukkainen ettei Alpon leikkiin kutsutkaan oikein kiinnosta.

Leevi ja Alpo

Alpo ja harja

Alpolla on ollut vielä kovasti vauvakarvaa ja niinpä mamma aloittikin sunnuntai aamuna tutkimaan josko karvaa alkaisi irtoamaan. No irtosihan sitä ihan kivasti, mutta vielä on työstämistä jäljellä. Vauvakarvan alta paljastui aivan äidin poika. Voiko koira olla noin äitinsä näköinen tuumattiin me isännän kanssa ja kaikki eleet ja ilmeetkin. Eipä ole muuten minun trimmipöydällä ollut vielä ikinä tuollaista trimmattavaa ja kun on ottaa huomioon iän, reilut 5 kk. Tämä herra nimittäin otti hyvin rennosti, makasi kyljellään pitkää pituutaan kun minä nyhdin karvaa, eikä sitten sanonut inahdustakaan. Voi kun kaikki olisivat tuollaisia, mutta tässäkin suhteessa aivan kuin ilmetty äitinsä. Trimmaus jäi siksikin vähän kesken, että olimme saaneet iltapäiväksi kutsun Lammille ja sinne tuli sitten vähän hoppu, kun niitä kellojakin siirrettiin ja aika vain juoksi...

Lammille sitten lähdimmekin koko kolmikon voimin ja Kassu lähti lunastamaan Matin lupaamaa herkkunakkia Tampereen näyttelyn voitosta, no saivathan nuo muutkin ja tietysti useammankin nakinpätkän  Kiitos Marja-Leena ja Matti ruoka- ja kahvitarjoilusta ! Tunnelmakuvia Lammilta...

Anna ja Mikko kävi Leeviä juoksuttamassa umpihangessa...

Ruokailun jälkeen lähdettiin pienelle happihyppelylle...

Leevi päivystämässä salin ikkunasta Lammilla....

Ja jostain löytyi sukkakin, jota sitten kolmen voimin kiskottiin...

Alpokin päätti ottaa kylässä rennosti...

Ja aamulla uni maistui Leeville...

Mutta päivystystehtäviinkin ehdittiin sitten jo päivällä...

Vielä maanantain huonoja uutisiakin, eli isäntä kävi tänään ranteestaan kontrollissa sairaalassa ja viime perjantainahan oli työterveydessä olkapään ultraus kun se ei ole ottanut liikkuakseen. Tänään sitten selvisi ensin hyvät uutiset eli ranne oli oikeassa paikassa ja luut olivat lähteneet luutumaan. No huonoja uutisia olikin sitten se, että myös olkapäässä on murtuma mutta sille ei nyt tehdä mitään. Myös useissa jänteissä on repeämiä ja kaikkia ei ultralla edes löytynyt, kun olkapää ei toimi. Ensin kuulema odotetaan olkapään murtuman parantuminen ja sitten 20.4. rannekipsin poiston yhteydessä aletaan tarkemmin tutkimaan olkapään tilannetta ja ilmeisesti matka leikkauspöydälle odottaa ja pitkä sairausloma. Että sellaista