Eilen oli vettä ilmassa sisälläkin kun Pihkatassun Albert kävi meidät illalla hyvästelemässä. Ensimmäinen pentunen siis muutti tänään lauantaina uuteen kotiinsa. Itku siinä tuli moneen kertaan vaikka tietääkin pennun saavan ihanan ja rakastavan kodin yli 400 km päästä, mutta kun on niiden alkutaipaleita seurannut ja ollut mukana mm. Albertin elvytystoimissakin niin haikealta se vain tuntui. No eiköhän me jossain nähdä joskus Albertkin, näin ainakin toivon. Onnea ja menestystä uuteen kotiin ja uusille omistajille.

Pihkatassun Albert

Voi surkeuden surkeus näitä säitä. Nyt on vettä ilmassa ollut ulkonakin taas koko päivän ja on sitä satanut ja lumet lähes sulaneet. Kävimme tänään taas poikien kanssa mökillä päästelemässä ja hui kauhistui mökkitiellemme oli ilmestyneet ilveksen jäljet. Tiedämme kyllä, että siellä on ennenkin ilveksiä liikkunut ja jäniskanta on lähes hävinnyt, joka on kuulemma myös sen merkki. Pojat päästelivät sen minkä ehtivät ja ovat ne vain hauska parivaljakko kuin juoksevat edelleenkin kuin vaunuhevoset, rinta rinnan kyljet toisissaan kiinni tasatahtia. Kyllä ne päästelivätkin jälkien perässä ympäri niemen kärkeä. Kotimatka kun iltapäivällä alkoi niin kovin oli hiljaista boxissa takakontissa :-)

Vauhtia kuitenkin taas riitti hetken läpeilyjen jälkeen, kun loput pentuset tulivat taas tervehdyskäynnille. Nyt komennettiin molemmin puolin ja pentuset haukkuivat meidän pojille sen minkä ehtivät.

"Mummin Alpo"

kaikki pennut vielä koossa