Niin ettei meinaa ehtiä blogiakaan enään päivittelemään. Taas ollaan jo viikon puolessa välissä huomena ja vastahan tämä viikko vaihtui. Ilmatkin ovat täällä etelässä muuttuneet ja vettä on satanut oikein viimeisen päälle. Lumesta ei juuri ole tietoa ja voi sitä kurarallia mikä on alkanut 12 tassun jäljiltä, kun aitauskin on ihan kurassa ja meillä on tämä Alpo kraaterin kaivaja täällä viihdyttäjänä ja voi mikä Kassun apinoija siitä on tullutkaan  Syksypentu kun on niin kaikki lumenalta paljastuneet ruohot, oksat ym. ym. ovat tietysti aarteita ja kiviäkin on pitänyt syödä, voi siitä Alpoa.

Viime viikon lopun jälkeen on tapahtunutkin sitten yhtä sun toista. Perjantain olin vapaalla kuten Risto ja Jossukin ja piipahdin aamutuimaan Jossun kanssa raksalla vähän nurkkia siivoilemassa ja koirien kanssa metsässä kirmailemassa kun oli ihana keväinen ilma ja linnut lauloivat. Alpo pääsi nyt ihan ekan kerran meidän poikien kanssa oikein pidemmälle lenkille ja koko matka mentiin vapaana eikä mitään ongelmaa ollut. Kyllä Kassu piti huolen Alposta ja esitteli kaikki mahdolliset metsälenkin kiemurat ja hajut.

Leevi matkanjohtajana ja Kassu peränpitäjänä, Alpo siinä välissä...

Metsältä piti poiketa vähän pellollekin paikkoja esittelemään...

Katsos Alpon loikkaa...

Lauantai aamuna minä ja Jossu suunnistettiin auton nokka kohti Helsinkiä, kun olimme ilmoittautuneet koirahieroja koulutukseen, jonka ensimmäinen osio oli lauantaina ja sunnuntaina. Tästä n. vuoden kestävästä koulutuksesta tulette varmaan täällä blogissa kuulemaan jatkossakin. Koulutus tähtää koirahierojan ammattitutkintoon ja käsittelee monelta eri kantilta koiraa kokonaisvaltaisesti, lääkintää, ruokintaa ym. ym. Oli ihan mielenkiintoinen viikonloppu jossa lauantai meni teoriaa opiskellen ja sunnuntaina sitten teimme koirien hierontoja. Meiltä oli mukana Veeti sekä Nisse ja sitten illalla kotiin päästyäni hieroin vielä Leevin ja Kassun saaduilla opeillamme. Olipas molempien poikien lihakset tiukkana ja työstäminen jatkuu. Vuoden koulutuksen aikana pitää hoitaa 40 eri koiraa n. 2-3 kertaa kukin sekä lisäksi koko koulutuksen ajan hoidetaan yhtä projekti koiraa n. 2 kertaa kuukaudessa. Haastavaa ja mielenkiintoista. Kiitos Pirkko, että saan projektikoirakseni partacollie Ilonan, jolla on vuosien varrella ollut vaivaa, jota ei ole lääketieteenkään keinoin saatu selvitettyä, Ilonassa löytyy siis haastetta  Kamerakin meillä oli kurssilla mukana, mutta niin mielenkiintoista oli, että unohdimme valokuvata.

Sunnuntaina pojat saivatkin sitten yksilöllistä huomiota osakseen kun Leevi pääsi jo aamutuimaan yksityismatkalle "papan" kanssa mökille ja pikkuviikarit jäivät Annan kanssa kotiin. Vauhtia oli Leevillä kuulema ollut ja risut sekä männynkävyt saivat kyytiä. Illemmalla sitten Alpo ja Kassu pääsivät yksityislenkille mamman kanssa ja Alpon piti ensin haukkua tietysti alkumatkasta vähän kaikkea, mutta hyvin jo tuolla tienpäässä oli kuuliaisena ja kontaktia tarjosi ihan jatkuvasti.

Kassu se tosiaankin opettaa Alpolle kaikenlaista tai Alpo vain apinoi kaiken. Jokapäiväiset painimatsit ovat jatkuneet ja välillä meno menee aivan hurjaksi. Sunnuntaina äänikin oli jo niin kova, että huusivat kilpaa telkkarin kanssa ja menoon oli pakko puuttua. Alpo on kyllä tottelevainen ja ymmärtää sitten lopettaa sen koohottamisen kun vain topakasti sanoo. On se vain niin aikava puolivuotias, että täytyy ihmetellä. Kuuliainen ja niin syötävän suloinen. Jokaisella näistä pojista on omia ihanan herkkiä persoonallisia puolia, joita kilvan isännän kanssa nauramme. No nyt Alpo on kuitenkin keksinyt matkia Kassua nukkumisessa. Meidän Kassuhan nukkuu paljon siis aivan selällään sohvalla ja nyt sitten Alpo perässä...

Väsähtäneet painijat...

Alpo se sitten päätti mennä pallon perässä meidän sängyn allekin ja vallan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla jäi takapuolestaan kiinni ja mamman piti mennä kääntämään poika kyljelleen, jotta pääsi sieltä pois ja toisen kerran jäätiinkin sitten jumiin poikittain ja taas tarvittiin apuvoimia....

Maanantai-iltana meillä kävi pikavisiitillä myös Tintti ja Lyyli. Isot pojat saivatkin nyt olla toisessa huoneessa ja Alpo teki tuttavuutta Lyylin kanssa. Lyylin päällimmäinen huoli taitaakin olla nyt kun lumi sulaa ja lumipallot loppuu Hyvin on parannuttu leikkauksesta ja reipastutti lisää. Alpon kanssa painittiin ankarasti ja välillä Lyyli haki suojaa mamman jaloista Alpon liian teräviltä hampailta...

Päivän hymy, joka saa sinut toivottavasti hyvälle tuulelle...