Niin se viime viikko taas vierähti menemään ja taas ollaan askel lähempänä kevättä  Nyt kateissa olleet pikkulinnutkin ovat löytäneet tiensä meidän pihaan ja aitataimissa vielä jäljellä olevat unkarinsyreenin siemenet saavat kyytiä. Lehtien ja uutisten mukaan jonkin verran pikkulintuja on kuollut kovan talven ja tautien vuoksi ja siksi siis hiljaiseloa meidänkin pihassa varmaan on ollut. Nykyisin, kun emme voi pitää enää lintulautaa koirien vuoksi niin pitää tyytyä työhuoneen ikkunasta vain katselemaan pikkulintuja.

Viime viikolla säät sallivat ja kaikkea keliä riitti pakkasesta suojaan, lumi- ja vesisateesta pilvettömään taivaaseen, mutta se ei meitä haitannut. Minulla oli vain yksi puolipäivä vapaa, mutta Anna oli koko viikon hiihtolomalla ja pojat sekä minä nautimme tästä viikosta erityisesti  Illat ovat jo ihana valoisia ja metsäänkin pääsee vielä kevyesti klo 17 jälkeen, kun lopetan työt.

Pojat pääsivätkin viime viikolla lähes päivittäin extra extra pitkille lenkeille Annan kanssa ja minäkin ennätin muutamia kertoja matkaan mukaan. Oli metsä- ja peltovaellusta, extra kahlausta umpihangessa ym. ym. Loppuviikosta vain sitten pellolle tuli hankikanto ja ihmistä se ei kannatellut, mutta poikia kylläkin. Nyt meidän pihassa on ollut  vaara, että pojat kävelevät lumipenkan kautta ulos aitauksestaan, kun katolta on lapioitu lumia alas niin vallit talon edustalla ovat olleet valtaisat. Kassu keksikin jo käydä tähyilemässä tätä mahdollisuutta ja niinpä isäntä otti eilen lapion käteensä ja lapioi kasat sillain, että tätä mahdollisuutta aitauksesta uloskävelyyn ei enää ole. HassuKassusta kun ei oikein ikinä tiedä, että mitä sen päässä milloinkin liikkuu

Menneellä viikolla on kuvattu Annan uudella videokamerallakin poikia kovasti, mutta vielä niitä ei ole saatu aikaiseksi ottaa koneelle, mutta kunhan siihen ehdin perehtyä niin luvassa on taas joitakin kuvia ainakin. Vielä kun osaisin tänne blogiin laittaa videonpätkää niin olisi hyvä, mikäli tämä vanha läppärini sitä jaksaisi pyörittää, tiedä häntä...

Menneillä viikolla on ollut myös ihania pieniä tapaamisia eli Jossun ja Riston A-pentueesta kävi Niksu Jossulla trimmissä ja kun olin metsälenkillä niin piipahdinpa katsomaan. Voi kuinka Niksussa oli paljon isä Veetiä, mutta ilmeissä ja tavoissa myös paljon äitiään Lakia. Niksu tunsi "mummin" ja nuoli kovasti naamaani ja steppasi. Ihanan reipas ja luottavainen poika siitä on kasvanut. Olipa ihana nähdä, kun on ollut näitä pentuja maailmaan saattamassa niin tunneside niihin on kyllä voimakkaasti olemassa ja paikka sydämessä. Viime viikonloppuna myös B-pentueen pikku Berttu oli käymässä ja vilaukselta tapasimme Pepenkin. Bertusta on kasvanut isomies ja kovasti aristeli minua ja Annaa. Lopulta vähän uskallettiin kädestä nuolaista, mutta ehkä ulkona tapahtunut kohtaamisemme ja uudessa talossa johti siihen, että Berttu ei ehkä enää osannut yhdistää meitä lapsuuteensa. Haukkuikin meitä kovasti miehekkäällä möreällä haukullaan eikä olisi voinut uskoa tuota isoa miestä siksi pikku rääpäleeksi, joka kamppaili selviytymisestään isojen sisarustensa seassa ollen yli puolet pienempi kokoajan toisia. Sitkeä tuo Berttu kyllä on ollut ja niin hauska jäbä stadista. Olipa kiva tavata näitä pikkumiehiä ja seurata niiden kehitystä.

Viime sunnuntaina sitten olin mielenkiintoisella luennolla koskien koiran luonnonmukaista ruokintaa. Olen nyt pari vuotta miettinyt tätä vaihtoehtoa koirien hyvinvoinnin ym. asioiden kannalta ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että meidän pojat siirtyvät pois nappuloista kevään aikana, mutta onko se ihan 100% raakaravintoa vai yhdistelmiä eli kotiruokaa jne. niin on vielä harkinnassa. Nyt meillä on syöty jo toista viikkoa osittain raakaruokaa ja mielestäni koirat ovat muuttuneet jo tässä pienessäkin hetkessä ihan erilaisiksi. Luento kyllä vielä vahvisti sitä, että miten tuo koiran ruuansulatus esim. toimii ja kuinka se on peruja villikoira ajoilta ym. Nyt katsellaan, opiskellaan ja opetellaan tätä asiaa ammattilaisten ohjeistuksessa. Niin ja ainahan voi palata vanhaan jos siltä tuntuu ja ongelmia syntyy. Tämäkin on tehty nykyään aika paljon helpommaksi kun on olemassa koiranruokafirmoja, joiden kautta asiat hoituvat valmiiksi koiran ruokakuppiin eikä jokaista salaatinlehteä tai lihaa/luuta tarvitse jauhaa itse kotona. No katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Rankan viikon jälkeen pojat saivat myös viikonloppuna pitkät hieronnat osakseen. Leevi osaa jo kerjätäkin hierontaa ja täysin siemauksin nauttia siitä, mutta Kassua asia vielä vähän kummastuttaa eikä halua sitä niin luottavaisin mielin kuin Leevi. Ostin loppuviikosta kirja-alesta taas uuden koirahierontakirjan pilkkahintaan ja siinä käsiteltiin taas hiukan minullekin uudempia asioita koirahieronnasta, kuten esim. sidekudoshieronta. Leevin paikat olivat aika hyvin kuitenkin auki, mutta Kassulla yllättäen oli lavat aika jumissa ja niiden irroittelussa menikin sitten aikaa. Tällä viikolla pitää taas hieroa ainakin Kassua uudelleen ja käsitellä erityisesti noita lapoja. Ilmoitin muuten Kassun ihan extembore näyttelyynkiin sen kummemmin mitään odottamatta. Karvaan en ole edelleenkään tyytyväinen, väri on ihan ok, mutta karkeampihan tuo saisi olla vaikka siitä ei mitään sanomista runkokarvan osalta ole ikinä näyttelyissä ollutkaan, mutta pehmeä sanon minä