Kylläpä nämä kesäiset viikot menevät kuin siivillä... Ensi viikolla on jo siis Juhannus eikä se kesä ole vielä edes alkanut, muutaman toukokuun lopun hellepäivän jälkeen on ollut sateista ja kylmää, kesän odotusta. Toisaalta asioilla on aina puolensakin, heti kun säät kylmenivät niin ampparitkin häipyivät, jee, niitä ei ole tarvinnut varoa, mutta ei se kivaa ole ollut talvivaatteetkaan päällä taivaltaa. Meillä ei sentään viikonloppuna satanut lunta kuten oli käynyt Kajaanissa.

Lauantaina vietinkin päivän hyvässä seurassa Porvoon kääpiösnautsereiden pääerikoisnäyttelyssä vaikka meidän koirat eivät sinne osallistuneetkaan. Ensin ei ollut tarkoitus lähteä sinne edes "turistiksi", mutta kun Jossun koira osallistui näyttelyyn eikä ollut takeita, että pystyykö tuon tapaturmaisen polvensa kanssa Nisseä esittämään niin lähdin varuiksi mukaan. Kommelluksiakin meillä oli ja aamu alkoi tosi äkäisellä meiningillä. Olimme ajoissa paikalla ja saimme näyttelyteltalle hyvän paikan kehänreunalta. No saimme teltan kasaan niin telttapussista ei löytynytkään sitten maatappeja. Teltta oli ollut lainassa useissa kevään näyttelyissä ja tapit olivat ilmeisesti jääneet sitten johonkin näyttelypaikalle pussukassaan. No siinä sitten Jossu jäi pitelemään telttaa kovassa tuulessa pystyssä, kun minä ja Pirkko lähdettiin katsomaan onko mikään kauppa vielä auki tai huoltoasema, josta saisimme jotain tikkuja tai nauloja, koska teltta ei siinä tuulessa pysyisi mitenkään paikallaan. Linjat kävivät kuumina kun Jossu roikkui teltassa kiinni, Nisse oli meillä autossa ja ilmottautuakin jo pitäisi. No sitten vain odotimme klo 9, että paikallinen halpakauppa Hong-Kong avaisi ovensa ja rynnistimme vapaa-ajan osastolle metsästämään telttatikkuja. No tietysti ne olivat jo loppuneet tältä keväältä ja matkamme jatkui viereiseen K-Rautaan. Sieltä sitten laatikollinen 6 tuuman nauloja ja takaisin näyttelyalueelle. Parkkipaikat olivat kuitenkin jo täynnä autoja ja meidät olisi ohjattu tosi kauas alueesta, saimme kuitenkin ympäripuhuttua järkkärin ja saimme kurvata täydelle parkkipaikalle. Jätin Pirkon siihen ja lähdin etsimään paikkaa, aivan kuin tilauksesta hallin edessä oli minulle paikka ja sitten rientämään teltalle. Siellä Pirkko hakkasi jo pää märkänä telttaa paikoilleen eivätkä naulat hirveän hyvin kulmissa pysyneet kun nurmikentän alla oli hiekka, mutta tuuli ei sitä onneksi kuitenkaan vienyt. Kommellusten jälkeen sitten tavarat paikalleen jne. Ulkona oli todella kylmä, kahvit oli juotava heti koska kädet olivat aivan kohmeessa. Kävin välillä vähän Nisseäkin juoksuttamassa jotta itsellekin tuli lämmin. Pirkko istui talvikengät, kunnon varusteet ja pipo päässä kehän reunalla kirjaten musta-hopeiden tuloksia ja minä olin kateellinen, kun palelin vieressä. Tiesin, että vaatetta pitää olla, mutta en tajunnut että ihan talvitakki olisi pitänyt matkassa olla. Päivä taittui kuitenkin iltapäivään hyvässä seurassa piknik-koria nautiskellen ja kauniita koiria ihastellen. KIITOS MINNA, MARJA-LEENA, PIRKKO JA JOSSU kivasta päivästä ja Joensuun Ellin lämmikkeistä, siihenhän tuli oikein himo ja Juhannuksena taidan maistella täälläkin samaa  :-) :-)

Miehet olivatkin tuon päivän aikana urakoineet raksalla oikein olan takaa ja siellä oli saatu aikaiseksi yhtä sun toista. Minulle jäikin sitten sunnuntaille se karmean sekasotkun siivoaminen. Puhdasta kuitenkin tuli kun 6 tuntia siivosi ja kantoi ulos ylimääräistä tavaraa. Saa nähdä kuinka kauan siisteys raksalla säilyy... Kotona vielä sunnuntaina iltapäivällä riitti pihatöitä, kun kaikki tekeminen niin sisällä kuin ulkonakin ovat nyt minun heiniä, kun isäntä ei saa tuon kätensä kanssa tehdä mitään. Terveellä kädelläkään kun ei saa kantaa kuin 3 kg. Juhannus olisi tarkoitus tällä kertaa viettääkin rakennushommissa, nyt katkeaa yli 25 vuoden mökkijuhannus perinne. Ensin tehdään töitä ja sitten grillaillaan ym. Riston vanhemmilla naapurustossa, että silleen.

Meidän pojille ei kuulu hirveästi mitään. Viime viikolla Kassu taas vähän oksenteli ja olen miettinyt erilaisia syitä tähän. Kassu on ollut vähän alakuloinen jonkin aikaa ym. Alpon meille tulon jälkeen ovat Alpo ja Leevi alkaneet vähän pomottaa Kassua. Kassu kun on sellainen kiltti rauhaa rakastava höpönassu niin ei lähde mukaan siihen tappeluun vaan alistuu. Nyt Alpo ja Leevi ovatkin sitten alkaneet  yhdessä kiusaamaan Kassua jopa niin, että välillä on pitänyt mennä väliin. Alpo kunnioittaa kovasti Leeviä ja nöyristelee sille, mutta Kassusta on saanut jo vallan. Nyt olemmekin miettineet, että onko Kassun oireilut perua siitä, että kärsii tästä tilanteesta vaikka aina huomioimme koirat samalla tavalla kuin tähänkin asti, ensin Leevi, sitten Kassu ja viimeisenä Alpo. Päätimme, että seuraamme tätä tilannetta vielä ensi viikon, jos Kassun vatsa ym. oireet viellä jatkuvat niin meidän pitää miettiä, että palaako Alpo takaisin Jossulle ja Ristolle. Joskus kun vain on niin, että koirat eivät tule toimeen keskenään ja vaikka mitään vakavampaa kahakkaa ei ole vielä tullutkaan niin ei siitäkään mitään tule, että yhtä syrjitään näin rajusti.

Nisse eli Afunique Nils kehässä

En puhunut palturia, kylmä oli ja siis kesäkuun 7 pv ...