Voi hyvää päivää sentään... Meidän Kassu se on innostunut tuosta kutomisesta. Minä ostin eilen villalankaa ja uudet sukkapuikot ja aloin kutomaan villasukkia Annalle. Tänään sitten tuossa tauoilla aina vetäsin muutaman rivin sukan vartta ja tietysti jätin kutimen olohuoneen pöydälle sekä puikkojen kotelon, ohjeet ym. tykötarpeet.

Isäntä lähti sitten loppukontrolliin tuonne sairaalaan olkapäästään ja hip huraa, "terveen" paperit tulivat olkapään osalta ja työt kutsuvat 2.1.2010. Tietysti käsi vaatii vielä kovasti jumppaa ja vahvistamista, mutta hyvältä näyttää  

No lähtiessään sairaalaan niin oli katsonut sitä kudinta ja lankakerää ja ajatellut, että eihän ne pojat kutimeen koske... No kuinka ollakkaan minä sitten kun lopetin asiakkaan kanssa työt niin menin olohuoneeseen ja kyllä odottikin aikamoinen näky. Ensin vihastuin, sitten jo nauroin ja huvittuneena en edes tajunnut ottaa siitä sotkusta valokuvaa. Heti oli tosin selvillä, että kuka oli ollut asialla eli Kassu Kutoja, joka lähti eteiseen karkuun häntä koipien välissä minua, kun avasin olkkarin oven. Näky oli suorastaan huvittava, lankakerä oli kiskottu vyyhdistään auki, revitty pitkin lattiaa niin, että se oli kuin hämähäkin seitti pyöritelty ristiin rastiin sohvapöydän jalkoihin, onneksi puikot olivat pysyneet ehjänä ja sukanvarsi kasassa ettei ollut purkaantunut. Myös sukkapuikkojen kotelo oli saanut uuden muotoilun ja oli siis pieninä paloina pitkin olohuoneen lattiaa. Siinä sitä sitten mammalla olikin tekemistä, että sai tuon lankavyyhdin jotenkin pujoteltua sieltä pöydänjaloista irti ja, että vielä siitä pystyisi sukkaakin kutomaan