No eipä ihme sillä näyttääpi perjantaina olevan jo kevätpäiväntasauskin, niin se aika vierii ja aurinkoa tässä odotellaan lähes vesisateessa. Kääk, kohta alkaa ne ikävät kurakelit ja moppi heiluu...

Meillä on viikonlopun jäljiltä aika väsynyttä porukkaa ainakin nuo meidän pojat, makaavat makaamistaan ja vaihtavat vain paikkaa. Aamusella kun isäntä lähtee töihin niin mamman kainaloon ängetään, mikä on meidän pojilta tosi omituista, koska eivät ole ikinä viihtyneet sängyssä vaikka on yritettykin. Tosin Leevistä on ehkä tullut tämän alkuvuoden aikana vähän sellainen höpsö, että tulee välillä yölläkin sänkyyn ja vaikka ikinä ei ole kielletty sänkyyn tulemista niin aina keskellä yötäkin hänen pitää saada siihen lupa. Ääntelee nimittäin meidän jenkkisängyn päädyssä ja sitten kun sanon, että saa tulla niin loikkaa isännän kainaloon, ei ilman lupaa! On siinä hetken ja menee alas. Viime viikolla Leeville piti oikein sytyttää valokin että näkee sänkyyn loikata  On ne niin ihania poikia.

Pojat isännän sängyn vallanneena aamutuimaan...

Kassulla on sen sijaan ihan omat juttunsa, käy antamassa iltaisin suukon, hankaa kaulaansa meidän naamojen päällä ja sitten lähtee nukkumaan ja yleisin paikka on sohva. Siellä retkottaa jalat taivasta kohden ja kun sain sellaisen ihanan karvaisen torkkupeiton joululahjaksi niin jos se vain on jäänyt johonkin tuolille tai sohvan nojalle niin jo vain hyvän päälle ymmärtää Kassukin ja käpertyy sen peiton päälle nukkumaan.

Kassu käytti taas hyväkseen torkkupeiton...

Ehkä uusinta uutta on pojilla tuo nojatuoleissa nukkuminen, niihin eivät aikaisemmin menneet mutta nyt ne tuntuu olevan pop, en tiedä miksi vaikka ovat keinumallisiakin niin luulisi niissä olevan inhottava nukkua. Näin unista porukkaa täällä nyt on, tiedä sitten onko tuolla tylsällä sateisella ja märällä ilmalla oma merkityksensä...

Nojatuolin valtaajat...