Niin se vajaan viikon mittainen lomanen tuolla itäisemmässä suomessa on vietetty. Maanantaina kun reissuun lähdimme niin oli todella sateista ja vesisateessa vaunua paikkailtiin ja vesitankkeja täytettiin. Suoranainen rankkasade alkoikin sitten jo Tuuloksesta ja kesti lähes Lahteen saakka. Tuntui, että auto joutuu vetämään kivirekeä perässään kun tien urat olivat aivan vettä täyteen ja sai jopa varoa vesiliirtoa. Kausalan kohdilla paistoikin sitten jo aurinko ja pissatimme pojat. No kuinkas ollakkaan, Leevillä oli vatsa aivan kuralla, oli jo oksentanut vaahtoa edellispäivänä ja vatsa oli hiukan löysällä. No ei muuta kun hakemaan vaunusta Inubektiä ja sitä kurkkuun. Siinä tuli taas mieleen, että voi ei, toivottavasti ei mitään veriripuleita reissunpäällä. No mukana oli kuitenkin valtava määrä koirien erilaisia lääkkeitä ja ensiapu tarvikkeita, koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja mistä löytyy lääkäri. Olin ottanut myös vatsaruokaa muokaan, kun sitä Kassun jäljiltä jäi useampi purkki. No matka jatkui ja aurinkokin alkoi jo paistamaan. Katselimme, että Taavettiin voisimme pysähtyä yöpymään ja jatkaa siitä sitten matkaa Imatran suuntaan. Taavetissa pysähdys ja jäljellä ainoastaan yksi sähköllä varustettu vaunupaikka eikä respan ihmisellä tietoa yhtään missä se siellä olisi, päätimme sitten jatkaa matkaa kohti Lappeenrantaan.

Lappeenrannasta löytyi sitten camping alue, tosin ensin luulimme olevamme eksyksissä, kun siellä tehtiin uusia teitä ja nuo opasteet olivat vähän hakoteillään. Juuri kun Anna sai etupenkillä gps:n toimimaan niin tulikin sitten uusi opaste ja olimme melkein perillä. Alueella oli muutamia hyviä vaunupaikkoja tosin osassa oli niin märkää ettei arvannut autoa ja vaunua sinne ajaa, kun ei tiennyt pääseekö pehmeältä mutaiselta nurmelta enää pois ilman traktoriapua. Sitten löytyi ihan kiva kuiva paikka johon majoittauduimme. Alue oli siisti ja aika suuri. Valtava määrä pieniä mökkejä ja teltta-aluetta. Lähistöllä oli kuntokeskus, pururatoja ja monenlaisia harrastemahdollisuuksia. Alueen säännöt koirien suhteen olivat tiukat ja ulkoilutus piti tapahtua alueen ulkopuolella, meidän vaunupaikalta oli onneksi lyhyt matka porttien ulkopuolelle ja kakkapussit heiluvat aina muutenkin mukana, liikutaan sitten missä tahansa. Lappeenrannassa kävimme sitten seuraavana päivänä satamassa ja torilla. Satamassa olisi ollut ehkä paljonkin katseltavaa, linnoitus ym. mutta niihin ei yleensä koirien kanssa pääse eikä niitä haluttu jättää vaunuunkaan, koska reissuun oli lähdetty niin sitä tehtiin lähes koirien ehdoilla. Satamassa oli hieno nähtävyys Hiekkalinna. Linnaa varten oli tuotu 180 kuorma-autollista sementtipitoista hiekkaa, josta useamman hiekkataiteilijat olivat sitten 3 päivän aikana saaneet nähtävyyden aikaiseksi. Tässä muutamia kuvia upeasta hiekkalinnasta eli jos olette menossa Lappeenrannan suuntaan niin poiketkaa tuota hienoa linnoitusta katsomassa satamassa ja mikä positiivista, alueelle oli vapaa pääsy !

Hiekkalinna

1248023799_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Hiekkalinnan seinää...

1248023859_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seinustalle oli päässyt myös Peppi Pitkätossu...

1248024011_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lappeenrannan satama-aluetta...

1248023535_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Minigolfissa hävisin Annalle, joka olikin oikein haka golffari...

1248023948_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ilta-auringossa istuskelua, etutelttaa ei viritelty....

1248024110_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lappeenrannassa viivyimme kaksi yötä ja paikka oli täynnä punkkeja. Leevi oikein imi punkkeja itseensä ja kun en ole tänä kesänä laittanut mitään punkkilitkuja poikien niskoihin niin nypin Leevistä päivittäin n. 20 punkkia pois, osa kipitteli turkissa ja osa oli päässyt jo puremaan. Olivat muutaman millin mittaisia otuksia ja niitä käveli milloin missäkin, en ole tollaista punkkien määrää nähnyt eläessäni, ihmisten ihollakin niitä kipitteli, mutta onneksi ei ehtinyt puremaan. Leevi onkin nyt seurannassa puremien suhteen. Kassuakin punki purivat, mutta vain muutama.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli jatkaa Lappeenrannasta Punkaharjulle, mutta rupesimme katselemaan Caravan opasta, että siellä on niin valtava leirintäalue jossa on mm. 500 vaunupaikkaa, ravintolaa, Retrettiä ym. vieressä, että taitaa olla meille liian levoton paikka. Niinpä muutimme suuntaa ja jatkoimmekin Lappeenrannasta Imatran kautta Puumalaan Saimaan rantaan. Ensin meidän piti mennä Puumalan keskustassa sijaitsevalle alueelle, mutta viitoitus oli hoidettu taas niin huonosti, että ajoimme ohi. Seuraavalle alueelle oli matkaa tästä 15 km ja päätimme mennä sinne ja sitä paitsi tuo alue oli huomattavasti suurempi,  24 hehtaaria oleva niemenkärki. Kapea mutkainen hiekkatie johdatti meidän perille ja alue oli aika laaja. Rankkasade oli vain tehnyt sen, että nurmikko litisi märkyyttä ja taaskaan yhdistelmää ei voinut ajaa mihin sattuu. Löysimme alueen laidalta hiekkaisemman paikan, joka oli aivan huoltorakennusten läheisyydessä, mutta kuitenkin omassa rauhassaan metsän reunassa. Ei kun vaunu paikalleen ja viihtymään.

Poikien mieluisa tiirailu ja päiväunipaikka on vaunun nokassa oleva ikkunalauta...

1248023657_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kassu taas viettää aikaansa mielellään pöydän alla...

1248026168_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puumalassa vierähtikin sitten useampi yö, koska alue oli erittäin rauhallinen ja mukava koirienkin näkökulmasta. Lähes vaunun takaa lähti pururata ison mäen päälle josta oli mahtavat näköalat Saimaalle. Vierailimme pari kertaa Puumalan satamassa ihailemassa laivoja, ostamassa pikkumuikkuja, lohta, kirsikoita ja paikallisia perunoita. Joimmepa siellä kahvitkin muurinpohjalettujen kera. Perjantaina selvisi, että tämä "lomakylä" jossa oli mökkejäkin oli AKT:n alue. Annalla oli rahapussissa AKT:n kortti ja näin yöpymisemme alueella oli lähes ilmaista, vaikka caravan-kortillakin olisi saanut hiukan alennusta. Leevin vatsakin alkoi jo palautumaan normaaliin kuosiinsa maitohappobakteerejen, inubektin ja vatsaruuan ansiosta. Onneksi ei mitään isompaa tällä kertaa, ehkä se olikin vain matkajännitystä...

Täällä ei punkkejakaan ollut niin paljon, vain pari löytyi poikien turkeista vaikka heinikkoa oli täälläkin. Mustikoita oli valtavasti pururadan ympäröimässä kallioisessa maastossa, mutta osa oli niistä vielä raakoja ja olisivat poimittavissa vasta tällä viikolla. Alueen Tanskalaiset caravaanarit olivat löytäneet n. 5 litran ämpärillisen kanttarellejakin, mutta kovasti pieninä olivat ne keränneet. Harmi kun mustikat olivat raakoja, niitä olisimme halunneet. Tätä aluetta voi lämpöisesti kyllä suositella koira ihmisille ja jos joskus sinne päin uudelleen suuntaamme niin varmaan tämä on se osoite. Aurinko ja pienet sadekuurot hellivät meitä vajaan viikon ajan ja mieli lepäsi. Vielä pannullinen tai vähän toista Saimaan muikkuja odottaa paistamistaan nyt jo koti jääkaapissa ja pääsevät varmaan vielä tänään vatsaamme uiskentelemaan. Arki on palaamassa ja tänään on jo taas raksalla oltu laattoja saumaamassa. Loppuviikosta tai heinäkuun viimeisen viikon alusta teemme vielä pienen lomamatkan idän suuntaan, mutta siitä sitten heinäkuun lopussa lisää.

Saimaan aallot....

1248024210_img-d41d8cd98f00b204e9800998e