Hei pitkästä aikaa. Te lukijat olette varmasti ihmetelleet miksi sivut eivät päivity. Oma terveyden tilani on ollut syynä, totaalinen pysähdyksen aika. Nyt kuitenkin näyttäisi jo paremmalta ja "uusi elämä" on alkanut.

Pojat voivat hyvin eikä heillä ole ollut hätää. Olen joskus kirjoittanut täällä poikien ulvomisesta ja konsertista. Suurimman hädän keskellä hekin ovat laittaneet kortensa kekoon konsertoimalla. Lokakuussa oli päiviä jolloin he ikäänkuin olisivat myöskin huutaneet apua ja saattoivat jonain päivänä pitää konserttiaan useamman kerran päivässä. Leevi siis haukahtelee korkealta ja kimeästi, Kassu säestää valtavalla ulvonnalla ja välillä minusta tuntuu, että siinä on jopa säveltäkin. Pojat ovat hoitaneet ja vahtineet mammaa olan takaa ja Kassu pusuttaja on ollut vauhdissa. Leevi on ruvennut enemmissä määrin iltaisin tulemaan sänkyyn aivan kerälle minuun kiinni, ei tosin viivy siinä kauaa, mutta on nyt uutta tämän kaiken keskellä.

Metsässä olemme käyneet juoksemassa ja rentoutumassa, kuuntelemassa metsän ääniä ja tuoksuja. Lunta on sadellut pieniä määriä ja ensilumesta pojat olivat aivan innoissaan. Pientä pakkasta saisi olla, että tuo pieni lumimäärä pysyisi maassa ja olisi valoisampaa.

Myöskin Jossu ja RIsto ovat päässeet muuttamaan uuteen kotiinsa 2 viikkoa sitten ja koirat ovat olleet ihmeissään, että mikäs hotelli tämä oikein on ja koskas täältä lähdetään kotiin. Mamman Alpo oli ollut ensimmäisenä aamuna hiukan ihmeissään kun oli lähtenyt hiippailemaan makuuhuoneesta eteiseen, että missäs sitä ollaan ja mitäs tuolla on ja tuolla, kun eteisessä kurkisteli ensin oikealle ja sitten vasemmalle, päätyen kiertämään olohuoneen kuono lattiaa haistellen. Ihmettelyn aiheita tietysti on kun talossa on tilaa yli 3 kertaa enemmän kuin edellisessä kodissa, myös iltaisin koirat istuvat rivissä katsomassa takkatulen liekkejä ja Telma tykkää nukkua lämpöisen takan loimussa.

Kuvia ja tarinaa on jatkossa tiedossa, malttakaahan vain....