Ei voi muuta kun sanoa, että onpa ollut viikkojen viikko. Ensin alkuviikosta tuntui siltä, että flunssa meinaa iskeä ja olo oli vähän vetämätön, päätä särki lähes päivittäin ja lihakset jumitteli. Isännälle tuli flunssa edellisellä viikolla ja oli aivan vetopois puoleen viikkoon saakka, mutta ei se sitten kovan c-vitamiiniannosten nappailun myötä minuun kunnolla iskenytkään.

Tokoilukin jäi aivan koko viikolta ja päätin ettei se nyt siihen kaadu jos viikko menee lekkeriksi, onhan tässä toivottavasti aikaa vielä monta vuotta tokoilla. Viimeksi menikin niin hyvin, että jäi tosi hyvä mieli

Jossun ja Ristkon raksalla on kovasti hommat edenneet. Se vain ottaa päähän, kun mihinkään ei voi enää luottaa. Kaikki jutut pitäisi kirjallisesti sopia ainakin 10 kertaa, sitten vielä vahvistaa ja varmistaa 10 kertaa ja vielä varmistamisen varmistaa ainakin toiset 10 kertaa ja sittenkin tuntuu menevän pieleen. Ulko-ovet kun tilattiin jo heinäkuulla ja toimitus piti tehtaalta suoraan olla enintään 5 viikkoa, no taisi siinä ainakin 8 viikkoa kuitenkin hurahtaa ja siten tuli vielä vääränlaiset ovet väriltään ja yksi ovi liian kapea  Nyt odotellaan sitten yhden oven tuloa ja toimitus on n. 6 viikkoa. Nyt ehkä muutto viivästyy sitten yhden oven takia. No ei siinä mitään. Keittiökalusteet tulivat viime viikolla ja niitä kun alettiin asentamaan niin liesinurkkaus olikin erilainen mikä oli tilattu. No ei siinä mitään, liesi oli ostettu jo siihen nurkkaan sen tilatun tilanteen mukaan ja siitä alkoikin sitten taas oma rumbansa, että ottaako kodinkoneliike enää takaisin sitä liettä, mutta kaikki hyvin sen osalta, kävimme eilen Riston kanssa kodinkoneliikkeessä neuvottelemassa asian ja vähän lisää rahaa laittamalla saadaan siihen kulmaan sopiva erillisuuni ja liesitaso ja huh ottavat takaisin tuon aiemmin ostetun kun on vielä paketissa. Kymmeniä kertoja on isäni kalusteita asentaessaan vienyt keittiötukkuun tavaraa takaisin, jotka eivät kuulu tähän keittiöön ja hakenut puuttuvia osia, hyllyjä ym. vuorostaan takaisin päin. Onneksi hänellä on reilusti yli 40 vuoden kokemus puusepän hommista ja aikaa juoksennella keittiöfirmassa, mutta ei voi muuta kun ihmetellä. Hermot on olleet näiden asioiden suhteen kyllä meillä kaikilla aika tiukalla. Tuntuu, että peppu edellä mennään kokoajan puuhun, kun aina vain on vaikeuksia ja vaikeuksia. No toivotaan, että loput hommat menisi putkeen ja muutto onnistuisi lokakuun aikana.

Tänään on ollut todella upea päivä ja aurinko paistanut lähes pilvettömältä taivaalta. Pojat olivat raksalla mukana ja päästelimme vähän metsässä ja pelloilla. Haavena on ollut ottaa pojille 100 m juoksusta aika, mutta ei olla sitä vielä tehty. Tänään sitten mitattiin 50 m pätkä sänkipellolle ja kellottamaan. Pohja oli kyllä tosi huono ja piikikäs/epätasainen eikä antanut oikein oikeata nopeutta asiaan, ehkä joskus salaa urheilukentälle pitää sitten mennä tuo aika ottamaan. Hämmästys oli kuitenkin kova kun aina yleensä Kassu on ollut hitaampi kuin Leevi, mutta nytpä kävikin niin, että Kassu teki pohjat juosten tuon 50 m aikaan 6,8 s ja Leevi 7,52 s. Uskoisin, että hyvällä pohjalla vauhdit olisivat paremmat. Aikamoisia kiitäjiä ovat ja tuota ennen oli riekuttu jo aika matkat ennen kuin tuo kellotus tapahtui ja puhtiakin oli jo menetetty.

Isännän osaltakaan ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. Viikko sitten näytti jo siltä, että kaikki alkaa menemään hyvin kunnes oli sitten tiistaina taas sairaalassa lääkärissä. Ortopedi ei ollut ollenkaan tyytyväinen käteen, sivuttain käden nosto ei onnistu vielä kunnolla. Lääkäri väänteli kättä ja uusia rajumpia jumppia määrättiin sillä seurauksella, että nyt käsi on aivan tavattoman kipeä, tuikkii ja särkee. Kipulääkekuuri on taas menossa. Sairausloma jatkuu vuoden loppuun saakka ja edessä saattaa olla uusi leikkaus . Lääkärin mielestä 2 pientä lihasta on vieläkin pois pelistä. No aika näyttää tuleeko siitä enää kättä....

Tässä muutamia tämänpäivän vauhtiveikko kuvia toiselta pellolta...

Kassun loikkaa...

Leevin loikkaa...

ja aina yhdessä käymme aina rinnakkain...