Ei pitäisi varmaan kirjoittaa, mutta nyt näyttää jo paremmalta tämä vatsatauti asia. Alpo alkaa piritymään, tosin eilen illalla oli jo ruokahalua, mutta tänään ei taas ole syönytkään sitten oikein mitään. Nestettä meni kyllä illalla ihan mukavasti ja pitää toivoa, että tämä tästä nyt helpottaisi. Leevi selvisi hiukan lievemmällä, toivottavasti, kun on tietysti erilailla jo vastustuskykyä kuin Alpolla ja lääkitys aloitettiin heti jo oksennus vaiheessa niin ei mennyt niin hurjaksi. Kassu on selvinnyt ainakin toistaiseksi sekä myös ne pennut. Toivotaan että ei kukaan enää sairastuisi tätä järkyttävään tautiin jota on nyt liikkeellä kovasti ympäri suomen.

Isäntä on tänään sitten leikattu olkapäästä ja vielä ei ole tietoa leikkauksen laajuudesta ym. Todennäköisesti makailee tällä hetkellä heräämössä ja sitten illalla pitäisi hakea päiväkirurgiasta kotiin jos kaikki on mennyt hyvin. Tästä varmaan kuuluu sitten myöhemmin.

No sitten sananen blogista jonka nimi on hieman muuttunut ja niinkuin useimmat jo tietävätkin tai ovat ehkä arvanneet, että Alpo jäikin sitten tänne "mummulaan" ilmeisen pysyvästi. Yhteisomistus on minulla ja kennel Pihkatassulla tähän Veetin poikaan, joka muistuttaa niin kovasti luonteeltaan ja joiltain jutuiltaan kovasti isäänsä ja sitten taas joissain hauskoissa jutuissa myös äitiään. Silloin kun Alpo syntyi 15.10.08 ja olin synnytyksessä mukana niin sanoin, Jossulle, että minun suosikkini on tämä pentueen pienin poika, jolla oli valkoiset tassut, kuin olisi maitolautaselle kävellyt sekä vatsan alla valkoinen vauhtiviiva. Alpo oli kovasti pienen oloinen ja kokoajan sai sitä vahtia, että saa tarpeeksi maitoa, kun isoveljet valtasivat tissit. Kiintymys oli kova Alpoon ja yritin vihjalla tosissani, että siitä tulee minun poikani, mutta ei onnistunut  No kaikella on kuitenkin sitten taas tapana järjestyä, eli kun Telma alkoi synnyttämään niin Alpo reagoi siihen ulvomalla ym. ja minulle soitettiin, että voitko tulla hakemaan Alpon teille hoitoon kun Telma hermostuu ja ihmisetkin hermostuu kun yksi huutaa kitapurjeet levällään makuuhuoneen ovella. Ilmeisesti Alpon pään sai sekaisin vielä niin tuore äidinmaidon haju ym. hormonaaliset tuoksut. No Alpohan tuli tänne ja on kotiutunut hyvin meidän poikien kanssa. Pientä kahnausta aina välillä on joka on selvästi sieltä Veetin takaa tulevaa, mutta ei aikaakaan kun meidän pojat laittavat pikkumiehen ojennukseen. No kun lauma kasvaa ja vanhenee niin saa nähdä vaihtuvatko johtajuudet koirien kesken.