Niin se viikonloppu ja viime viikkokin vierähtivät hirmuista vauhtia, perjantaista perjantaihin eikä meinannut vauhdissa pysyä. Ihan kirjaimellisesti pojilla ainakin oli viime viikolla vauhti tosiaankin päällä. Anna puuhasteli koko viikon aktiivisesti poikien kanssa, ihanaa   Lenkkeilivät metsässä, pellolla ja pojat olivat joka puolella mukana, kuviakin ottivat taas kymmenittäin.

Pelottava otus...

Vauhdin hurmaa ja haastetaan painiin ....

ja siitä lähti voltit kerien ja parroista nauskien....

Salamana ylös ja takaa-ajo jatkuu...

Paini kesti pitkän aikaan, välillä maattiin kyljekkäin toisiaan parrasta nauskien ja metelöiden, sitten taas vauhtiin ja juostiin, että maailmanennätysmiehetkin satasella olisivat kalvenneet moisesta menosta. Kivaa oli pojilla, mutta myös yleisöllä

Keskiviikkona olimme sitten Kassun kanssa viimeisen kerran Silkkitassut Oy:n järjestämässä arkitokossa ja selvitimme "vaikean" testin ja opitut jutut makuulle menoa lukuunottamatta ja se johtui täysin siitä, että tämä meidän hienohelmahan ei mielellään istu saatika makaa käskystä rankkasateessa, joka silloin vallitsi ja kastuimmekin aivan läpimäriksi. Palautetta piti kirjoittaa ohjaajalle paperille niin eihän siitä tullutkaan mitään kun paperit kastui ja kynä ei toiminut enää märällä paperilla. No saimme kuitenkin hienon diplomin suoritetusta kurssista. Kovin tyytyväinen en sen antiin ollut, mutta kokemusta rikkaampi on olo taas.

Sunnuntaina lähdimmekin sitten taas Kassun kanssa näyttelyyn ja tällä kertaa sama team matkassa eli Jossu, Nisse ja Laki sekä minä ja Kassu. Leevi pääsi taas "papan" kanssa raksalle ja päästelivät pellolla sen minkä jaloistaan pääsivät.

Koko la-su välisen yön satoi vettä kaatamalla, aamulla sitten alkoi päivä kirkastumaan ja mitä lähemmäksi Tervakoskea pääsimme niin sen parempi oli ilma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sää oli kuitenkin oikukas ja erittäin ukkosen hautova. Kehässä Kassu ja oikeastaan ruotsalainen tuomari yllättivät, koska alunperin meillä piti olla tuomari Alankomaasta, mutta en lähtenyt perumaankaan näyttelyä tuomarimuutoksen vuoksi, kokemustahan sieltä haetaan ja hauskaa pidetään. Avoimessa luokassa sijoitus oli eri2 ja tässä luokassa meitä olikin vain 2 urosta. Erillä pääsimme sitten parasuroskehään ja yllätys oli melkoinen kun jäimme 4 joukkoon, lopulta Kassun sijoittuessa PU2, vara-serti ja vara-cacib. Eipä meillä tuota sijoitusta mitään vastaan ollut, mutta hämmästynyt olin, koska mm. Nisse tipahti parasuroskehästä pois kokonaan! No nyt jäämme pienelle tauolle näyttelyistä, mutta sitten syksymmällä taas uudelleen, ehkäpä ne sertitkin sitten tipahtavat sieltä jossain vaiheessa, tiedä häntä

Näyttelyn jälkeen kävimme sitten kotosalla aika pikaisesti ja lähdin Kassun kanssa hiukan lenkille, koska meillä alkoi klo 16 Tuuloksen koirakerhon TOKO-kurssi. Tämä lenkki olikin sitten ikimuistoinen. Olimme puistotiellä, Kassu haisteli kaikessa rauhassa ruohoja ym. kun näen että toista puistotietä tulee nuoripari ja heillä on iso dalmatialainen. Kävelevät siinä käsikädessä ja dalmis riuhtaisee kohti Kassua. Kassu ei edes vielä huomannut toista koiraa. Minä olin ajanhermolla ja näin sen riuhtaisun ja tyttö kivahti, että lopeta. Nyt Kassu huomaa kanssa koiran, aktivoituu, mutta on hiljaa. Samassa dalmis tempaisee uudestaan ja kuinka ollakkaan tytön käsi lipee 5 m pitkän fleksin päästä ja koira vauhkona irti, fleksi osuu jalkoihin, dalmis pelästyy ja hyökkää. Karjun naama punaisena, että ota koira kiinni p....kele ym. ym. ja vaistoimaisesti nappaan Kassun syliin. Dalmis hyökkää minua kohti ja siinä vaiheessa tyttö vain selittää ettei se mitään tee. Dalmis kuitenkin murisee ja melkein nauskasee minua kädestä. Huh, huh, saivat koiran kiinni ja minä lähes juoksen karkuun. Ajattelin, että kannattaako lähteä tokoon ollenkaan, mutta päätin mennä kuitenkin ja selitin ohjaajalle kokemuksesta ja onneksi Kassulle ei jäänyt mitään pelästymistä siitä päälle. Rauhallisesti otettiin siellä tokossa jossa oli useita isoja koiria. Pelästyin kyllä kamalasti, koska meidän Leevillähän on pahat traumat noutajan hyökkääimisestä päälle ja sitä traumaa/pelkoa on yritetty saada siltä pois useiden kouluttajien, ongelmakoirakouluttajan ym. kanssa, mutta pelkoa on vaikea saada pois  Tokossa meillä meni kuitenkin yllättävän hyvin ja se oli mielenkiintoista. Ohjaaja hallitsi hommat ja luulen, että tästä voisi tulla vaikka meidän harrastuskin, ken tietää. Kovasti oppivainen tuo Kassu tuntuu olevan.