Hah hah haa minunpa ei tarvinnutkaan lähteä näyttelyreissulle Haminaan niinkuin isoveikan, vaan pääsin extralomalle Lammille Matin ja Marja-Leenan "makkarapöytään" enkä olisi malttanut tulla sieltä millään pois tänne kaupunkiin. Perjantaina matkasin Mikon auton takapenkillä kangashäkissä Lammille ja matkahan taittui ihan mukavasti ja turvallisen tuntuisesti. Ei aikaakaan, kun Lammille päästiin niin mentiin taas sinne Mikon työpaikalle, jossa niitä isoja isoja autoja vilistää, jotka pitävät kovaa ääntä. No sielläpä olikin mielenkiintoista, sain sieltä kivan leikkikaverin alle kouluikäisen pikkupojan, joka rapsutteli minua kovasti ja olisin niin kovasti halunnut leikkiä hänen pikkuautollaan, mutta hemmetti kun ei antanut sitä minulle:)

Lauantaina olinkin sitten lintujahdissa pellolla,  voi että kun otti päähän ne pomppivat räkätit eikä Anna antanut minun syödä niitä huikopalana tai edes vähän vain pyrstösulista käydä nappaamassa, olisi se ollut niin kivaa. No sitten päivällä sain taas katsella lintuja, mutta nyt vallan ikkunan takaa, kun Marja-Leena nosti minut omalle työpöydälleen istumaan ja lintuja katselemaan. Yrittävätköhän saada minusta jotain lintukoiraa, EI sanon minä, minä olen Kassu-Rottakoira ja sillä siisti !

No voihan kuorsauksen kuorsaus, minun korvani ei kertakaikkiaan kestä sellaista :) Matti yritti nimittäin ottaa vähän päivänokosia olkkarin sohvalla ja sehän ei minulle sitten sovi. Jos en nuku minä niin ei nuku toisetkaan ja niinpä tein Matille pientä kiusaa. Aina kun korahdus kuului niin kävin tökkäsemässä märällä kuonolla Mattia käteen :) Kiusa se on näet pienikin kiusa ja aina sain sen rohinan loppumaan :) :)

Soittelivat sitten kaupungistakin, joka päivä ja kyselivät kuulumisiani. Luulivat näet, että en viihtyisi, mutta mikäs se mukavampaa kun välillä irrotella ihan uusissa ympyröissä ja kaikkien keskipisteenä. Naapuritkin nimittäin kävivät minua katsomassa ja nam nam, ymmärsivät koirien päälle, kun toivat pussillisen luita meikäläiselle, kiitos vaan vielä kerran!

No täytyy sanoa, että kyllä välillä tuli aika vähän pitkäksi ja möksiäkin vähän piti, kun meinaan äijät jättivät meikäläisen sitten päiväksi naisten kanssa, en päässytkään äijien juttuihin mukaan ja sepäs harmitti. Päätinkin aloittaa siitä samasta mököttämisen vaikka tiesin, että eihän se naisten vika ollut, mutta kuitenkin, enkä sitten suostunutkaan tulemaan ulkoa sisälle, kun en päässyt tosiaan äijien matkaan ja eikun elämä ranttaliksi ja sainpas jäädä sitten ulos (hah hah). Kotona kun olen tottunut olemaan kovasti aitauksessa ja siellä Lammilla kun pitää olla hihnassa, tosin kyllä minua sitten vapaanakin pidettiin jonkin verran pihassa, kun vannoin, etten karkaa mihinkään. Paikka on kuulema vähän vaarallinen, kun vieressä on suo ja siellä asustelee niitä ilveksiä, kääk, en halua niiden paistiksi :(

No kaikki extralomat kuulema loppuu aikanaan ja sunnuntaina sitten iltapäivällä matka kotiin alkoi. No olihan minulla tietysti veikkaa, mammaa ja pappaa kova ikävä. No veikan kanssa jälleen näkemisen riemusta ei ensin kyllä ollut kyse, kun höyhensi minut totaalisesti ja kurisi niin kovaa, että piti melkein ryömiä maata pitkin mamman luokse. No veikka tietysti tutki minut läpikotaisin kunnes tunnisti ja sitten jo painittiinkin vauhdikkaasti. En tiedä onko minulle tullut kenties Lammilla lisää voimia, kun ei aikaakaan kun velipoika oli pitkällään nurmikolla ja minä tietysti kurkussa kiinni vai halusiko kentien hyvitellä sitä kovaa kurittamista, jonka sain osakseni palattuani maalta kaupunkiin. Oli se vain kivaa painia. No ehkä se oli myös veikalta vain huomionosoitus minulle, että ihanaa kun tulit lopulta takaisin kotiin, kun minä en ole syönytkään mitään, kun olen ikävöinyt niin kovasti. Toista se oli meikäläisellä, kaikkia herkkuja tuli maisteltua Lammilla ja Elma-mummullakin käytiin taas kaurakeksillä, jepulis sentään mikä viikonloppu!

 Kiva kun jaksoit lukea päiväkirjaani,

- Kassu -

Tämä ei ole halaus vaikka siltä näyttää, veikka kurittaa...

sitten pitää tarkistaa, kuka oikein olen

ja ihanaa painintaa, minä Kassu päällimmäisenä....

ja sitten me veljekset kuin ilvekset aidan vieressä vahtimassa ohikulkijoita