Niin se viikko vierähti nopeasti ja kun kesällä ei ole paljoa perhosia näkynyt niin viikonlopun aikana niitä oli ainakin minun vatsassani :) Nyt on siis 4 vuoden opiskelu takana ja alkaa jatkuva opiskelu ja kuten tänään useassa lauseessa tuolla koulutuksessa kävi ilmi niin nythän se opiskelu oikeasti vasta alkaa...

Tosiaankin perjantaina aamupäivällä klo 10 suuntasin auton nokan kohti Kausalaa lähelle Kouvolaa. Klo 13 alkoi siellä näytön paikka eli olen opiskellut 4 vuotta työn ohella kansanparantamista ja tarkemmin sanottuna Kalevalaista Jäsenkorjausta ja viikonloppu meni näyttökokeessa, lopputyötä esittäessä ja syvällisissä haastatteluissa eikä tietysti hauskaa illanviettoakaan auta unohtaa:) lauantai-illalta. Kadonneet vatsalihaksetkin tuli löydettyä, kun naurettiin niin kovasti.

Tänään sunnuntaina on kyllä sitten aika tyhjä olo. Todistus on saatu sekä se tärkeä Kalevalaisen jäsenkorjaajan nimikkeen käyttöoikeus. Tämä kun ei ole itsestään selvyys vaikka jäsenkorjausta opiskelisikin. Tässä nyt sulattelen tätä asiaa ja erityisesti sitä, että sain henkilökohtaisen kutsun myös mestaritason näyttöön ! Ensin pitää kuitenkin tehdä vielä työtä ja työtä eli kaikkiaan pitää olla hoidettuna 500 asiakasta, siis asiakasta ei hoitoa. Olen aina kaikille sanonut, että sinne asti en lähde opiskelemaan, mutta vannomatta paras, kuka tietää. Lupasin kuitenkin henkäistä tämän urakan jälkeen ja katsoa mitä tulee tilalle ja millaisia tarjouksia mm. koulutuksen suhteen. No lauantai-iltanahan se sitten heti jo kolahti tuo jatko suunnitelmakin, mutta siitä sitten kerron joskus tulevaisuudessa kun asia etenee.

Suuren KIITOKSET kaikille matkan varrella kannustaneille ja sille suurelle tukijaryhmälle sekä erityisesti tietysti perheelle, TE kaikki olette mahdollistaneet, että nyt olen Kalevalainen jäsenkorjaaja !

Kiitos myös onnitteluistanne !

No tuossahan sitä juttua jo itsestä tulikin vaikka sivut ovat poikien, mutta kuuluhan tänne aina nämä muunkin perheen kuulumiset siinä sivussa. Pojat olivat ihmeissään perjantaina kun mamma pakkaili laukkuja, sinne jäivät sitten ikkunaan katsomaan perääni :( Illalla tulikin sitten myöhään viesti kotoa, että Kassu istuu ikkunan edessä ja katselee ulos mammaa odottaen ja vinkuen. Voi pientä !

No poijilla on ollut monenlaista hauskaa täällä kotosalla Annan ja Mikon kanssa. Harakat ovat vallanneet pihan ja siitäkös pojat ovat riemastuneet. Tänään kun tulin kotiin niin olivat harakkajahdista niin väsyneitä, että pääsin heidät jopa yllättämään. Sitten olikin kannat katossa kun ovesta tulin ja voi sitä kiljumisen ja pusuttelun määrää jonka Kassu piti. Leevi hillittyyn tapaansa iloisena tervehti, mutta hän kun näyttää aina mieltään niin sitten jo mamma unohdettiinkin ja mökötetään.

Nyt kuitenkin vieraiden kestitykseen ja nauttimaan tästä suuresta päivästä, jota myös aurinko juhlistaa näyttäytymisellään !