Eli kun olen kirjoitellut, että kesä on kiva, mutta ampiaiset eivät ja että pelkään sydämeni pohjasta vauhkona, että poikia pistää ampiainen, kun silloin pari kesää sitten Jossun ja Riston Laki-käppänä meinasi kuolla syliimme hoidossa ollessaan, kun ampiainen pisti kuonoon.

Tänään kun olimme tulleet Lammilta Mikon juhlista niin pojat olivat ulkona ja aloimme koristelemaan täytekakkuja ym. Annan huomisia juhlia varten ja isäntä katseli poikien menoa vain sisältä eli ei ollut niiden kanssa ulkona. Alpo on ollut kovasti kiinnostunut koko kevään ampiaisista ja niitä tuntuu olevan tänä keväänä aivan järkyttävän paljon, puut ja pensaat aivan mustanaan pörisijöitä.

Kesken kerman pursotuksen havahduin, että Alpo tuli olohuoneeseen ja kuului jotenkin kummallinen kumahdus. Äidin vaistoni sanoivat, että kurkkaa olkkariin. Alpo istuikin keskellä olkkarin lattiaa ja lähdin vaistomaisesti sitä kohti katsomaan päätä ja huulia, koska Lakia amppari pisti silloin kuonoon ja koko kuono turposi. Samassa kun otin Alpoa kuonosti kiinni, totesin, että koko parta ja huulet olivat vaahtomaisessa limassa. Ei kuitenkaan läähättänyt ja soitin siitä paikasta Jossulle, että voiko kuumuus tehdä tuollaista kuolaamista, koska mitään turvotusta ei tuntunut missään. Jossu epäili, että näin se varmaankin on ja käski viedä koiran suihkuun, koska ulkona oli todellinen helle. Anna teki työtä käskettäen ja meni Alpon kanssa suihkuun. Tätä ennen olin jo kurkannut suuhun, enkä huomannut siellä mitään tikkua tai muuta hampaiden välissä joka olisi voinut aiheuttaa kuolaamista.

Suihkusta kun oli tultu niin koira oli omilla jaloillaan, mutta ehkä vähän apaattinen. Aloin tutkimaan paremmin suuta ja tutkimaan kurkkua. Siinä vaiheessa Alpo sitten älähtikin kun työnsin käteni sen suuhun, kuului armoton kiljaisu ja johonkin sattui. Ei kun uudestaan tutkimaan ja hankalaa se oli, kuolaaminen lisääntyi ja soitin uudelleen Jossulle. Jossu ja Risto oli viemässä kasvattiaan Aatua juuri kotiin, joka oli hoidossa heillä yo-juhlien vuoksi ja kääntyivät sitten takaisin tänne meille katsomaan Alpon tilannetta.

Onneksi tulivat sillä Alpon kuolaaminen voimistui ja meillä olikin työ saada suu auki Alpolta tutkimista varten. Jossu tutki kieltä taskulampun valossa ja alkoi olla vakuuttunut, että amppari oli pistänyt mutta mihin. Nyt kun oli useampia käsiä tutkimassa niin lampun valolla huomasin, että olisikohan keskellä kieltä ampparin piikki pystyssä kun siinä oli jotain mustaa. Yritin koskea siihen sormella ja siitä Alpo vihastui. Hain pinsetit ja sain kun sainkin nypättyä piikin kielestä kun Jossu piti suuta auki. Sitten kun piikki oli saatu pois annoimme antihistamiinia joka on nykyinen suositus ampparin pistoon, kun tehoaa nopeammin kuin kyytabletti. Tablettien annon jälkeen Alpo muuttui aika flegmaattiseksi vaikka piikki oli keskeltä kieltä saatu jo pois. Jossu ja Risto tutkivat ja odottelivat tilannetta, että pitääkö Alpoa lähteä johonkin viemään. Meillä oli Annan kanssa kaikki kakkujen koristelut kesken ja kun Alpo hiukan piristyi ottivat Jossu ja Risto Alpon mukaansa velipoika Aatua palauttamaan. Matkan varrella sitten pysähtyivät Alpoa ulkoiluttamaan ja oli jo reipastunut kovasti, pissasi, haisteli jne. väsynyt tosin oli. Nukkui sitten autossa häkissään reilun tunnin ja kun tulivat takaisin tänne kotiin oli Alpo jo lähes normaali. Nyt on jo juostu pallon kanssa ja vähän ruokakin maittoi.

Olipa taas pelottava ja järkyttävä ilta ja nyt tulin taas entistä säikymmäksi noita amppareita kohtaan. Uskaltaako poikia kohta laskea ulos lainkaan keskenään ilman jatkuvaa valvontaa. Kiitos Jossu ja Risto, että riensitte paikalle, koska tilanne oli todella pelottava ja Lakin tajuttomuus tuli minulle heti mieleen tämän Lakin pojan kohdalla.

No kakut tuli koristeltua, vielä pientä tavaroiden ym. paikalleen laittoa ja sitten huomenna juhlat saavat alkaa...

PS. Olipa muuten mukava nähdä Veetin ja Lakin Aatu-poika, olipa muuten "pelottavan" paljon isänsä näköinen. Selvästi tunsi ja muisti minut kun tuli naamasta pusuttelemaan ja häntä heilui niin kovasti. Kerrassaan Ihanan Upea poika !