Niin se aika taas vierähtelee lujaa vauhtia ja herranen aika sentään, nyt on siis marraskuu ja parin kuukauden päästä ollaankin sitten jo uuden vuoden puolella ja odotetaan kevättä ja taas kesää

Säät vaihtelevat näköjään laidasta laitaan, ensin oli lunta ja kovaa pakkastakin jo, nyt on sitten viikon satanut vettä oikein huolella ja lähes kaatamalla, kellojen siirron myötä illatkin ovat jo todella pimeitä, no kuitenkin kovaa vauhtia mennään taas kevättä kohti. Niin ja tosiaankin kovaa ja kovaa, asioita tulee ja menee, niitä annetaan eteen ja tuupataan sivusta... huh huh ihan alkaa jo hengästyttää kuinka tämä kaikki etenee ja mikä kaiken tarkoitus onkaan, no ehkä se selviää joskus, tiedä häntä...

Viime lauantai olikin sitten erittäin mielenkiintoinen ja antoisa päivä. Lähdimme aamutuimaan Jossun  kanssa Inkooseen. Edessä oli uutta ja ihmeellistä, olimme matkalla eläinkommunikointikoulutukseen. Kyllä luit ihan oikein eläinkommunikointi. No voisi ajatella, että siellä opeteltiin ääneen silmästä silmään koirien kanssa puhumista. No sitä se ei tosiaankaan ollut. Tämä kommunikointi on suomessa vähän lasten kengissä oleva juttu, mutta amerikoissa ja muualla maailmassa aivan arkipäivää ja lähes kaikilla lemmikeillä sekä tuontantoeläimilläkin siellä on oma kommunikoija. Kommunikoija ei ole kouluttaja eikä lääkäri ! Saimme kunnian olla suomen huipun Maiccu Kostiaisen koulutuksessa ja meillä oli mukava ryhmä. Uudessa marraskuun VOI HYVIN lehdessä on kiva juttu Maicusta ja tästä asiasta, jos kiinnostaa kannattaa lehti ostaa. Tekemämme harjoitukset olivat erittäin vaikuttavia ja kerrassaan uskomatonta, yhteys eläimeen kuin eläimeen täällä tai sateenkaarisillalla saatiin, hmm tuumaavat ehkä jotkut lukijat. Lisätietoja kursseista ja tästä asiasta löytyy Maicun kotisivuilta www.animalstalk.fi  jos kiinnostaa.

Sunnuntai menikin sitten mukavasti koirien kanssa ulkoilessa, menimme Jossulla pitkin metsäautoteitä, peltoja, pellon pientareita ym. sillä metsästäjät olivat metsästämässä ja sinne ei ollut asiaa. Reilun parin tunnin lenkki kaikkine hajuineen ja ikävine hihnoineen uuvutti meidän Maisan aivan totaalisesti, kyllä uni maistui koko porukalle kiitettävästi.

Kaikilla on oma tyynynsä sohvalla...

Leevin kanssa käytiin maanantaina sitten eläinlääkärillä kontrollissa. Sydämen syke oli hyvä, tasainen ja normaali, mutta se ikävä sivuääni siellä on ja pysyy. Tämän hetken arvioitu diagnoosi on että vasemman kammion joka on hiukan laajentunut  hiippaläppä valskaa. Nyt ei sydäntä ultrattu sillä se ekassa ultrassa näytti tosi hyvältä, siistiltä jne. mutta keuhkot kuvattiin ja niissä näkyi edelleen nesteen kertymistä. Nesteenpoistolääkkeen sivuvaikutuksena on kova jano ja sitä kautta sitten tietysti jatkuva pissahätä. Tästä runsaasta juomisesta johtuen lääkitystä pienennettiin vaikkakin keuhkoissa oli nestettä vielä ja sitä lääkettä ei pystytty kuitenkaan lopettamaan. Jos Leevi alkaa yskimään niin sitten nesteenpoistolääkettä taas lisätään mutta nyt mennään 1/4 osa tabletilla vuorokaudessa, mutta vaihtoehtona on myöskin, että tarvitsee ottaa käyttöön vielä keuhkojalaajentava lääkitys että neste saataisiin ulos. Kaikesta lääkityksestä huolimatta Leevi on oikein iloinen, pirteä ja vekkuli. Tällä viikolla nimittäin on keksinyt kaikenlaista pientä hauskuutusta ja uusia juttuja joita ei ole ikinä ennen tehnyt varsinkaan Annalle. Herran lempipaikka nukkua on nyt käynyt selville, sehän on Annan sänky ja siellä nimenomaan satiinilakanat joilla Herra sitten illat ja välillä yötkin köllöttelee, uutta Leeviä joka ei ennen suostunut tulemaan sänkyyn houkuteltunakaan, eihän vain ole jotain pehmenemisen merkkejä tässä maccomiehessä havaittavissa  Nyt kuitenkin mennään näillä lääkityksillä ja 3 kk päästä sitten kontrolli jossa ultraa ym. tai jos jotain poikkeavaa alkaa muuten kunnossa olla niin sitten lääkäriin jo aikaisemmin. Leevi kyllä itse tuumaa, että minä olen jo isopoika, kyllä minä pärjään !

No jos vähän tuollaista surullista Leevistä niin loppuun iloakin. Laki-mamman vatsa paisuu paisumistaan. Kyllä jänskättää kuinka monta pentua se meidän pieni HassuKassu on oikein saanut aikaiseksi ja onko jotain ulkonäöllistä seikkaa sitten heti huomattavissa näissä pennuissa jota olisi perinyt tulevalta isukilta. IIK kun jänskättää, toivottavasti laskettuaika 28.11. pitäisi paikkansa ja pääsisin synnytykseen mukaan sillä on ne vain niin uskomattomia hetkiä ! Viikonloppuna varmaan kuvaan vähän tätä mammaakin niin pääsette ihastelemaan sen vatsaa !