Niinhän se viikko sitten vierähti pakkasta ja lumisadetta pidellessä. Leevin kannuskynsi on paranemaan päin, antibioottikuuria vielä jonkin aikaa. Särkylääkettä ei ole tarvinnut enää ottaa ja haava on lähtenyt hyvin parantumaan. Loppuviikosta pääsimme jo vähän enemmän ulos riehumaankin ja nauttimaan tosi napakasta tuulesta, joka nostatti pakkasenkin jo aika kovaksi ja tassut meinasivat jäätyä takeista huolimatta.

Puolen viikon aikaan meidän erittäin herkkä Kassu herramme alkoi sitten oireilemaan Leevin tassua eli kun on niin herkkä kerrassaan ja huolehtivainen niin stressasi selkeästi Leevin alkuviikon nukutusta ja siitä selviämistä ja sai muutaman päivää kestävän vatsan löystymisen ja piereskelyn. Ruokavalio ei ollut muuttunut eikä mikään muu kuin Leevin asia ja siksi päädyimme tähän. Onneksi meni kuitenkin ohi normaaleilla toimilla maitohappobakteerilla, vatsaruualla jne. On se niin mielenkiintoista, kuinka voi olla noin tunneherkkä. Kertokaapahan muut Kassun siskot, että onko tälläistä herkkyyttä havaittavissa siskoissa esim. muutoksille jota perheen sisällä esim. tapahtuu.

Minä olin lauantaina Nastolassa kurssitapaamisella koko päivän ja pojat menivät päiväksi "hoitoon" Lammille. Siellä olikin sitten menoa ja meininkiä yllinkyllin. Kova pakkanen oli ollut vain esteenä pidemmille ulkoiluille, kun sitä -24 asteen pakkasta säesti oikein kunnon tuuli ja tuiverrus. Komentoa ja jöötä oli pojat pitäneet vieraillekin, mutta hienosti oli päivä mennyt. Kiitos vain sinne Lammin suuntaan kun pojat pääsivät kyläilemään. Lauantai-ilta pojilla menikin sitten nukkuessa ja vasta nyt sunnuntaina illansuussa on alettu vähän virkoamaan, kyllä ne on rankkoja noi "työpäivät" !

Tässä sitä sitten mennään päiväkerrallaan eteenpäin ja tänään katselin vähän noita tulevia kevään ja kesän näytelmiäkin siinä mielessä, että mihinkäs sitä Kassua oikein ilmoittaisi. Saapa nähdä millainen näytelmäkesä on tulossa, aika kaukana olisi varteenotettavat tuomarit, mutta katsotaan tuleeko tästä nyt näytelmien osalta hiljaisempi kesä ja vuosi yleensäkin.

Kameran osalta kuuluu huonoa. Anna käytti sitä valokuvaamoliikkeessä ja olivat sitä mieltä, ettei kannata korjata ellei sitten mene vakuutuksen piikkiin. Voi vitsi kun harmittaa. Pitää nyt vielä kysyä vakuutuksesta, että paljonko meillä on omavastuu. Uuden kameran hankinta on siis edessä, saa nähdä koska sen aika sitten tulee. Meidän isompi järjestelmädigikamera kun on niin hidas ettei sillä näistä vilkkaista elohopeista ehdi saada kuin hännänpäitä kuviin. Anna oli viikon kotosalla ja teki etätöitä, pojat olivat riemuissaan ja Leevin piti joka aamu päästä Annan sänkyyn jatkamaan aamu uniaan satiinilakanoihin. Iso ÄIJÄ on selvästi pehmentynyt vuosien saatossa toteaa Anna :-)

Kylläpä on pojilla ihmettelyä, kun Anna on tulevan viikon taas koulussa ja sitten alkaakin hiihtoloma. Toivotaan, että Leevin jalka olisi siinä vaiheessa jo täysin parantunut, koska Anna on luvannut tehdä lähes koko viikon poikien kanssa metsäretkiä, kyläilyjä ym. mukavaa.