No voi sanonko mitä  Meinasin eilen hermoni menettää kun lähes 2 tunnin ajan yritin päivitellä sivuja eikä yhteyttä saatu. En tiedä oliko ruuhkaa vain linjoilla ja tänäänkin sain pitkät tarinat kirjoitettua ja kuvitettua niin eikös yhteys mennyt taas poikki ja kaikki hävisivät bittiavaruuteen, että sinne mahtuukin tavaraa...

Niin sitä ollaan taas puolessa välissä viikkoa ja vielä huominen töitä ja perjantai taas vähän kevyempi eli vaihtohoitoja tiedossa kaverin kanssa ja vähän asioiden hoitoa.

Meidän pojat jo kyllästyi viime viikolla mamman ja Annan vapaapäiviin kun ohjelmaa oli niin kovasti ja joka päivä tehtiin pitkiä metsälenkkejä. Sunnuntaina olivat aika väsyneitä eikä metsässäkään virtaa enää ollut niin paljon. Tätä mieltä olivat kuitenkin sunnuntaina, että eikös ne mamman vapaa alkais jo pikkuhiljaa loppua, me ei enää jakseta...

Jossun ja Riston raksallakin sitten viikonloppuna puuhasteltiin ja iso työ oli siinä kun lattialta piti saada jäät ja lumet pois, koska niiden sulaessa vesimäärä olisi ollut aika valtaisa.

Makkaraakin ehdittiin nuotiolla sunnuntaina paistamaan ja ilma oli todella mukava.

Maanantaina Leevi pääsi sitten lopuista karvoistaan, mutta ei ole nakupelle vaikka kyljet ovatkin vähän harvat karvoitukseltaan. Saa nähdä milloin on sitten sellaisessa karvassa, että kehissä taas pyörähdetään, ehkä alku kesästä.

Tiistaina Alpo kävi taas Kassua "kiusaamassa" ja painivat ulkona kuin heikkopäiset. On siinä meillä parivaljakko. Sitä hauskuutta kun jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan, kun näkee, että molemmat nauttivat touhusta.

Alkuviikosta saimme myös suruviestiä Outokummun suunnalta eli kasvattajamme Ampi käppänä oli jouduttu lähettämään sateenkaarisillalle pitkällisen sairastelun uuvuttamana. Hyvää matkaa Ampi ja voimia Minnalle, Miikalle ja Joonakselle.