Siitä onkin vierähtänyt aika tovi kun olen blogia päivitellyt. Monenlaista vipinää, vaarallisia tilanteita ym. on tähän kesään mahtunut. On se vain ihmeellistä kun kalenterin sivua vaihdettiin niin tuli tuo kylmyys, yöt ovat niin viileitä, että piti villasukatkin taas kaivaa talvisäilöstä esille.

Maisa se lähti heinäkuun alussa juoksulomalle Jossun anoppilaan ja palaili sieltä menneenä viikonloppuna nypittynä ja lähes kaljuna takaisin. Tytteli on ollut niin väsynyt, että vain nukkuu ja nukkuu univelkojaan pois joita on varmasti tullutkin kun on 4 partacollie kaverin kanssa voohkannut useamman viikon.

Maisalla kun tuntuu olevan nyt ainakin juoksut jouluna ja heti Juhannuksen jälkeen niin tuntuu jäävän aina paitsi kaikesta mukavasta täällä kotona, kuten nytkin kesälomamatkasta pohjoiseen. No meitä ajatellen poikien ja yleensäkin 2 koiran kanssa oli sopiva matkustaa asuntovaunussa ja lenkit sujuivat paremmin kun molempien narujen päässä oli ihminen.

Lomamatkamme suuntautui ensin tuonne Lieksaan jossa kävimme laskemassa Ruunaan kosket sillä isäntä sai synttärilahjaksi tytöiltä ja vävyiltä tämän 3 tuntia kestäneen mahtavan kokemuksen. Emäntä pääsi siinä sitten siivellä mukaan ja koirahoitajiksemme tulleet Risto ja Johanna olivat Lieksassa myöskin ja Jossukin pääsi koskireissuun kun paikkoja oli yksi vielä vapaana. Niinpä Ristolle jäi koirahoitajan virka josta hän suoriutuikin mainiosti. Matkassa kun oli yhteensä 7 partasuuta  Ruunalla vietimme lauantaista tiistaihin säiden suosiessa mukavasti.

Lieksassa tapasimme sitten Leevin veljen Ransun joka oli kaikkine ulkonäköineen niin Leevin näköinen tai kumpi nyt oli kumman näköinen niin siitä ei tiedä, mutta kovasti muistuttivat toisiaan. Oli kiva tavata Ransun omistajat ja tutustua Jariinkin. Kiitos Tiina, Jari ja Ransu kun kävitte meitä tervehtimässä Ruunaan matkailualueella ja neuvoitte meidät Aino ja Reino tossujen tehtaanmyymälään. Sieltähän meille jäi tuliaisia mukaan mukavasti, ruskeeta, oranssia, vaaleanpunaista ja sinistä Reiskatossua

Matkamme jatkui Sotkamoon jossa tiemme sitten erosivat koirahoitajista joiden matka jatkui Rovaniemelle. Meidän oli tarkoitus jäädä Kajaaniin eikä mennäkään juuri Pohjoisempaan, mutta kuinka ollakkaan Sotkamon/Nurmeksen jälkeen alkoi satamaan ja mietimme, että mitäs jos jatkaisimmekin vähän ylemmäksi. Katsoimmekin sitten Ukko-Hallan läheltä Sfc-karavan alueen ja tarkoituksemme oli mennä sinne. No vettä satoi niin kaatamalla, että melkein piti pysäyttää koko auto, niin sakeasti sitä vettä tuli. No siinä sitten aloimme kuitenkin matkatessamme arpomaan, että haluammekin nähdä poroja ja lopulta päädyimme aina lähes Kuusamoon asti eli Taivalkosken retkeilyalueelle joka on myös metsähallituksen ylläpitämä kuten Ruunaakin. Täällä alueella tulikin sitten lapsuusmuistot mieleen kun olen ala-aste ikäisenä ollut kummien, äitini ja enoni perheen kanssa siellä Kylmäluoman alueella telttailemassa. Tämä alue vei mukanaan ihanine patikkamatkoineen joita koirien kanssa teimme, rauhallista, suoalueita, elämäni ensimmäisen hillat tuli keräiltyä ja aivan nenämme edestä lähti lentoon myöskin kaksi mahtavaa riekkoa. Leevi rakastui poronkakkaan ja porojen kanssa olisi pitänyt päästä ehdottomasti leikkimään ja jahtaamaan niitä. Kassua sen sijaan ei kiinnostanut kakat sen enempää kuin porotkaan. Katseli vain niitä yhtä tyhmänä kuin porotkin häntä. Kylmäluomalla viihdyimme erinomaisesti ja koirat nauttivat suunnattomasti myöskin siitä luonnosta ja mikä ihmeellisintä itikoita ei siellä ollut lainkaan. Perjantaina siirryimme jälleen vesisateisessa kelissä Kuusamon kautta Kajaaniin. Kajaanissa pidimme leiriä mahtavassa ukonilmassa ja rankkasateessa. Vaunummekin hiukan vajosi märälle nurmikentälle mutta onneksi pääsimme sieltä kuitenkin omin avuin pois. Kajaanissa treffasimme taas Jossun ja Riston yhden yön ajaksi. Lauantai aamuna matka jatkui sitten Kuopioon jossa sääkin taas salli niin, että meinasimme läkähtyä kuumuuteen, Leevin sydämelle se ei ollut hyväksi ja yksi yö menikin sitä viilentäessä. Kuopiossa viihdyimme maanantaihin asti jolloin Oscarin koiraruokatehtaanmyymälä avasi ovensa ja pääsimme sinne ruokaostoksille. Matkaanhan tarttui koirille mukavasti kuivattuja herkkupaloja sekä pakastettuja raakalihoja aina iso kylmälaukullinen. Näiden eväiden myötä sitten matkamme jatkui kohti Hämeenlinnaa.

Nyt on sitten marjasteltu pensasmustikoita, puutarhavadelmia sekä käyty aina Päijänteen saaresta asti hakemassa mustikoita, tosin joku toinen mustikkasuu oli ehtinyt sinne jo ennen. Kuitenkin jo pitkään n. 4 vuotta suunniteltu veneilypäivä Päijänteelle toteutui Mikon perheen veneellä. Kassusta tuli ensin merisairas ja oksenteli pari kertaa vaikka vene ei juuri edes keikkunut, ehkä vain jännitti ja kun ääntä lähti moottorista. Leevi sen sijaan oli reipas kipparin apulainen ja piti päästä kipparin syliinkin vähän katselemaan Päijänteen aaltoja  Parissa saaressa pistäytyimme, uimme ja puolitoista litraa jäi isoja mustikoitakin sieltä matkaan. Siinähän se päivä kului ja nahkakin sai vähän uutta punoitusta pintaansa

Kesä on ollut oikein mukavaa aikaa, paljon on tapahtunut ja kaikkea ei edes muista. Koirat ovat käyneen uimassakin ja uimataito oli vielä tallella.  Lomailuni jatkuu koirien kanssa vielä ainakin elokuun ajan. Kuvia yritän jossain vaiheessa tänne saada vaikka Maisa söikin kesällä kameran johdon ja tämä koneeni ei oikein pelitä, mutta josko jotain kuitenkin saataisiin jollain konstilla tänne viriteltyä.

Oikein hyvää elokuuta kaikille, rapujuhlia, koulun aloituksia jne.