Iloa ja murhetta...

Niin ne viikot ovat taas vierähtäneet ja kauhukseni totesin tänään, että tämä toukokuuhan on jo kohta mennyt ! Olemme saaneetkin nauttia ihanasta kesäsäästä jo monen monta päivää ja kesä tuli lähes kuin varkain sormia näpäyttämällä tänne etelään. Tänään on erityisen suuret siitepölypitoisuudet ilmassa ja kaikki paikat ovat ulkona keltaisen siitepölyn peitossa. Onneksi en ole ehtinyt vielä ikkunoita pesemään, jotain hyötyä tässä asiassa Hämäläisyydestäni

Luumupuu kukki jälleen reilusti ja satoa on toivottavasti tulossa...

myös marjapensaissa on valtavasti kukkia...

Menneillä viikoilla on ollut ollut kovasti vipinää... Johannan ja Riston autotalliprojekti on käynnistynyt uudelleen syksyn runko ja kattotuolipystytyksen jälkeen ja nyt tallissa komeilee upea peltikatto joka valmistui viime lauantaina. Sunnuntaina sitten puolet tallista sai pintaansa tuulensuojalevyt ja sisäpuolelta villoituksen. Pihaakin on alettu laittamaan ja kukkapenkkejä. Nurmikon siemenet olivat kaupasta jättipusseissa loppuneet ja hehtaarille kun ei kannata alkaa siementä heittelemään kolmenkilon pussista Ensi viikolle luvatut sateet saattavat hiukan hidastaa pihatöitä, mutta ne tulevat sitten valmiiksi aikanaan. Apujoukkoina olemme kovasti olleet, että nurmi saataisiin alulleen ja mullan tulo sisälle loppuisi.

Helatorstaina suuntasimme Annan ja poikien kanssa mätsäriin tänne Hämeenlinnaan ja väkeä oli hiukan kehnosta aamupäivän säästä huolimatta aivan valtavasti. Päivällä sitten aurinko alkoikin paistaa ja paistaa vieläkin. Pikkukoiria oli yli 50, vielä enemmän erirotuisia pentuja jne. Useampi tuntihan tuolla vierähti vaikka aika alkupäässä pääsimmekin kehään. Molemmat pojat saivat punaiset nauhat, mutta eivät enää sijoittuneet loppukehissä. Anna esitti Leevin taas hyvin mallikelpoisesti vaikka Leevi olikin kovasti riehakkaalla päällä ja stressasi kovasti muista koirista, jotka kehän ulkopuolella tulivat vähänkin liian lähelle.

Iltapäivällä sitten Kassun sisko Lyyli tuli meille trimmiin ja Lyylille tehtiin kirjaimellisesti kesäkampaus helteen kunniaksi. Lyylistä tuli siis kaljukojootti, harmi kun en huomannut ottaa kuvaa. Muutaman päivän Lyyli oli kuulemma palellut ja hakeutunut aurinkoon, mutta nyt on jo uuteen lookkinsa kuulemma tottunut. Ainakin on helppo löytää Lyylistä nyt punkit kun ei ole karvoja

Lauantaina pyörähdimme Kassun kanssa Raumalla näyttelyssä ja helle oli valtaisa. Kassu esiintyi avoimessa luokassa saaden ERI2 ja ollen parasuros 4. Lyhyttäkin lyhyemmän arvostelun Kanadalaistuomarilta voi käydä lukemassa näyttelyt osiosta.

Ikävämpiin uutisiin kuuluukin sitten tämän viikon sairastelut. Leevi alkoi tiistaina aamupäivällä oksentamaan ja ripuloimaan. Ajattelin ensin pelkäksi kulkutaudiksi, mätsärituliaiseksi, mutta sitten tilanne kääntyikin keskiviikkona päälaelleen. Tiistaina vatsa rauhoittui ruualla ja maitohapoilla ja illalla leikkivät kovasti Kassun kanssa ja luulinkin, että vatsan oireilu oli kova kuumuus. Sitten Leevin takapää alkoi ihmeellisesti oireilla tiistai-iltana myöhään ja selvisikin, että hänen sukukalleutensahan olikin ryöpsähtänyt näkyyviin oikein kunnolla haaroista. Ei kun poika jäähylle viileän suihkun alle, mutta mitään ei alkanut tapahtumaan sen suhteen, että vehje olisi vetäytynyt takaisin kuoreensa. Kaikenlaisia konsteja kokeiltiin, soittelin Johannalle ja lopulta puolenyön aikoihin oli soitettava päivystävälle eläinlääkärille, että mitähän asian suhteen olisi tehtävissä sillä pelkäsin vehkeen menevän jo kuolioon sillä näitäkin tapauksia tiedän. No en juuri hullua hurskaammaksi tullut soitosta, samat ohjeet kuin Johannaltakin eli kylmää. No sitten laitoin muovipussiin pakkasessa olevan kauratyynyn ja sillä aloin "hautoa" haaraväliä. Se alkoi tepsimään ja tilanne hiukan rauhoittui ja pääsimme nukkumaan. Aamuyöstä sitten ennen neljää heräsin Leevin oksentamiseen ja siitä alkoi oksennut, ripuli ramppaus ulkona.Leevi ei päässyt kunnolla kävelemään ja koko takapää oli aivan jäykkä ja erittäin kivulias. Sain sitten eläinlääkärille ajan puoli 9 ja Anna lähti Leeviä sinne viemään. Leevi sai oksennuksenestolääkkeen, nesteytyksen ja lopuksi vielä kipupiikin. Tulivat sitten kotiin ja Leevi ei suostunut tulemaan ulos autosta, jouduin kantamaan sen sisälle eikä oikein pysynyt jaloillaan, rojahti kyljelleen sohvaan ja oli todella kipeä. Reilun tunnin päästä Leevi alkoi kiihkeästi hengittämään, tassut ja kuono olivat aivan tulikuumat ja soitin uudelleen eläinlääkärille. Sanoivat, että kiihkeä hengitys johtuu kivusta, mutta pyysivät tulemaan heti takaisin. Anna lähti taas matkaan. Leevillä ei ollut kuumetta, mutta ultrassa ilmeni, että pojan eturauhanen oli mandariinin kokoinen, kun sen pitäisi olla vain viinirypäleen kokoinen sekä siinä oli kystia. Välittömästi hormonipiikki selkään, 20 päivän sulfakuuri, kipulääkettä ja takaisin kotiin. Leevi oli säälittävä, kakka oli siksi ripulia kun eturauhanen painoi suolta eikä uloste mahtunut tulemaan sieltä. Voi vai kuvitella kuinka kipeää tuollainenkin tekee. Ilmeisesti naapurustossa on juoksuinen narttu, joka kiihotti tämän tilanteen tälläiseksi. Mitään oireita ei ole ollut tähän asti. Olen kuullut, että monesti eturauhasvaivat alkavat pissan ruikkimisella, tiputtelulla jne. mutta Leevillä ei siis yhtään mitään. Nyt tilannetta seurataan ja mietitään jatkotoimenpiteitä, jos tilanne ei rauhoitu niin oikeastaan ainoa järkevä ratkaisu tässä tilanteessa kun eturauhasessa on kystoja niin on kastraatio. Leevi oli keskiviikkona niin kipeä eikä pysynyt jaloillaan, että ajattelin jo ettei se selviä tästä enää. Takapää oli pois pelistä ja se piti nostaa istumaan ja seisomaan, jalat olivat aivan jäykät ja selkä kyyryssä. Viileän peiton alla sitten lötkötteli tuossa pihalla. Sitten kun sai illemmalla pissattua niin olo vähän parani. Levollisesti menimme sitten nukkumaan.

No herätys tulikin sitten yöllä taas yhden maissa kun Kassu halusi vuorostaan ulos. Poika meni syömään vimmatusti ruohoa, ryysti kuin lehmä ja hetken päästä oksensi. Tätä tapahtui useaan kertaa ja oli tosi levoton, kahden maissa lähdin oikein tien varteen kävelemään. Ei muuta kuin omat kädet esiin ja antamaan hoitoa, Kassu rauhoittui ja nukuinkin sen kanssa lopun yön sitten lattialla. Aamupäivällä alkoi sitten ripuloimaan ja ei muuta kuin nesteytykseen. Avoimeksi jäi, että tuliko Kassulle taas stressikohtaus Leevistä, kun on niin herkkä poika reagoimaan vai oliko oikeasti mätsäristä saatu kulkutauti. Nyt kuitenkin pitää koputtaa puuta sillä viime yön saimme nukkua rauhassa ja univelkaa olikin kerääntynyt kun kahtena peräkkäisenä yönä nukuin vain n 3 h per yö. Tänään on näyttänyt ihan hyvältä ja pojat ovat syöneet jne. Toivottavasti tämä tästä nyt taas iloksi muuttuisi