Kovasti ovat ihmiseet käyneet blogiamme kurkkimassa, mutta turhaan, koska päivityksiä ei ole juuri tehty mutta tapahtunut on viikkojen aikana paljon  ja kaikenlaista.

Oma terveydentilani alkaa olemaan hanskassa, helppoa se ei ole ja vielä pitää reilu viikko odotella viimeisiä vastauksia. Nyt kuitenkin jo hiukan rauhallisemmin ja valoisammin mielin. Omaan terveyteen ja itseeni panostaminen on alkanut  ja muutenkin uusi ajanjakso elämässäni uusine haasteineen  

Viikot ovat vierineet, talvikin käväisi ja ihanat pikkupakkaset, mutta nyt lumi on sulanut pois ja kaikkialla on märkää, pimeää, kuraista ja mutaista. Eipä uskoisi, että jouluun on tasan kuukausi tänään, kun vihreä nurmi rehottaa ja ilman puolesta luulisi olevan syyskuun.

Tässä kuva kuitenkin siitä ihanasta sunnuntaista, kun olimme metsälenkillä poikien, Jossun, Myrtin ja Telman kanssa. Pilvetön taivas ja niin raikas sää ...

Kilpajuoksua pellolla Kassu edellä, Leevi, Telma ja Myrtti...

Jossu ja Ristokin koirineen on tosiaan sitten muuttanut maaseudun rauhaan. Sauna on vielä hiukan keskeneräinen, mutta varmasti viikon päästä ehkä siellä saattaa päästä jo saunomaan. Vierailtukin heillä on "pikkujoulun" ja isänpäivän merkeissä. Pikkujoulun aikaan koiria olikin valtaisasti paikalla kun partacollie Rusinakin oli paikalla pentuineen. Poikia kiinnosti kovasti maidon haju sekä pennut. Nyt puolet pennuista ovat maailmalla, mutta vielä kotia kaipaavat ainakin 2 pentua. Mikäli olet kiinnostunut partacollieista niin katso linkkiä kotisivuista partacolliet Ilona ja Rusina.

Poikia kiinnostaa lelukoiralta näyttävä partispentu...

Meidän Annaan se sitten iski oikein kunnolla tuo possunuha reilu viikko sitten. Olotila seilasi hyvän ja huonon välillä, kovin korkeaa kuumetta ei iskenyt, mutta huonovointisuus, huimaus, vetämätön olo, yskä ym. ym. Viime viikon lopulla sitten käväisimme "sikaterveydenhoitajalla" sekä lääkärillä ja epäilivät ensin vain virusta. Keuhkot ym. olivat kunnossa. Lauantaina sitten mietin, että lähdenkö Jyväskylään näyttelyyn, mutta Annalla oli hyvä olo ja lähdin matkaan. Päivällä huonovointisuus oli lisääntynyt ja vetämätön olotila. Sunnuntai aamu alkoi ankeasti ja iltapäivällä taas oksennettiin. Olo oli suorastaan surkea. Lähdimme sitten iltapäivällä sairaalaan. Siellä kuvattiin keuhkot, poskiontelot ja otettiin pika crp. Lääkärin mielestä poskionteloissa saattaisi olla tulehdusta joka ei nosta tulehdusarvoa kuitenkaan ja saimme antibioottikuurin. Illalla ruoka pysyi sisällä ja lääkitys aloitettiin. Maanantai aamu sitten toi tullessaan taas oksentamisen ja kovan selkäsäryn. Ei kun soitto taas "sikaterveydenhoitajalle", joka neuvoi sitten suoraan sairaalaan. Sairaala oli pullollaan ihmisiä ja ambulanssi kiidätti sinne huonokuntoisia ihmisiä urakalla. Olimme sairaalassa puolen päivän aikaan, iltapäivällä meinasi taju lähteä ja sitten pääsimme tarkkailuosastolle sänkyyn makaamaan. Verenpaineet, syke ym. oli ok. Sitten alkoikin se odottaminen.... vasta ilta seitseämältä tuli lääkäri Annaa katsomaan, kukaan ei kurkannutkaan siinä välissä tai käynyt kysymässä vointia. Lääkäri oli sitä mieltä, että kuivumista ei ollut vielä tapahtunut, ei tiputukseen, ei sisälle, virtsa oli puhdas joten selkäkipu ei johtune siitä. Possunuha se on ja viruksen aiheuttama. Sitten saimme pahoinvoinninestolääkityksen, jotta ruoka alkaisi pysymään sisällä. Illalla sitten apteekin kautta kotiin. Olipa raskas ja rankka päivä ja oikeastaan koko viikko. Tänään on sitten ruoka jo pysynyt sisällä ja näyttäisi potilaan tila jo paremmalta. Kiitos kaikille myötäeläjille tässä tilanteessa ja erityisen suuret ja isot kiitokset jälleen kerran Tintille neuvoista, opastuksista ym. ym.

No sitten iloisempiin asioihin eli puolen vuoden tauon jälkeen pääsi vuorostaan Leevi mamman kanssa näyttelymatkalle ja suuntana oli tosiaankin Jyväskylä. Siellä oli tuomarina rodun erikoistuomari Uruguaysta asti. Erittäin tiukka ja asiallinen tapaus, koko väriskaala oli käytössä arvosteluissa ja hyvä niin. Olen erittäin tyytyväinen erittäin hyvään, kilpailu oli kova ja koiria oli paljon. Leevi oli innoissaan mamman kanssa matkaamisesta, mutta sen sijaan Kassulle se oli kova paikka. Talossa ei klo 8 jälkeen enää sitten nukkunut kukaan, kun Kassu alkoi konserttinsa mamman ja Leevin perään. Ensin tietysti Papan viereen ulvomaan, sitten Annan herätys ja ensimmäinen tunti ulvomista ja tiirailua olkkarin ikkunasta jakkaralta, että eikös ne nyt jo tule takaisin jos tässä vähän ulvon. Illalla sitten jälleennäkemisen riemu oli aivan mahdoton kun matkalaiset saapuivat kotiin. Tuliaisena Kassulle tuli sitten vähän herkkuja ja uusi lelu taas rikottavaksi.

Siinä sitä sitten esitellään ja tapetaan oman raputyynyt päällä sikaa...

Leevin poseerausta kehässä Jimmun valokuvaaman, kiitos taas kuvista. Arvostelu näyttelyosiossa.

Keskipäivän ratoksi Anna sai taas tänäänkin kuulla poikien ulvontaa. Tässä Leevin taidonnäyte o sole mio ...