Yöpakkaset ovat sitten saapuneet ja ilmeisesti toistaiseksi jäämässäkin tänne etelään. Tänään on ollut aurinkoa ja pilvistä vuoronperään, mutta ilma on ollut sellainen syksyisen kolea ja pakkanen on ollut aistittavissa koko päivän. Lähes täysikuu möllöttää nytkin pilvettömällä taivaalla ja mittari on nollassa. Lähdimme Annan kanssa illansuussa metsälenkille koirien kanssa ja pojat olivat aivan sekoja. En tie oliko se kuuhulluutta vai mitä, mutta vauhtia riitti. Tällä viikolla Anna on käynyt yksinkin poikien kanssa jo päivällä metsälenkillä ja eilen ensimmäisen kerran tapahtui sellaista, että Kassu haastoi siellä metsässä Leeviä takaa-ajoleikkiin pyörähtämällä välillä ympäri, lyömällä tassulla ja sitten vauhtiin. Yleensä metsässä nimittäin on tähän asti vain juostu hulluna hajujen perässä, kirmattu peräkkäin laumassa jne. mutta tämä oli nyt jotain aivan uutta ja ihmeellistä mielestämme ja sitä jatkui tänäänkin. Teimme isompaa lenkkiä ja sitten päätimme vähän puolen välin jälkeen mennäkin uutta reittiä valtaisan isolle pellolle jonka päätä tuskin erottaa. No eikös se ollutkin vikatikki sillä Leevi sai ilmeisesti pupun hajun ja silloin se lähti. Emme ole koskaan nähneet sitä noin hassuna, korvat hävisivät, kuono viipotti maata mutkia tehden ja musta pilkku erottui vain pellon päästä. Huusimme, vihelsimme ja yritimme vaikka mitä, mutta kuuro mikä kuuro. Kassun ennätimme saada luoksemme ennen kuin Leevi lähti ja kyllä vitsit olivat vähissä vaikka tiedänkin Leevin varmasti palaavan takaisin, mutta entäpä jos pupu olisi ollutkin jossain siinä sänkipellolla maastoutuneena, kuinka olisi käynyt ? Aikaa kului, huusimme ym. mutta ei mitään reagointia. Lähdimme sitten juoksemaan eteenpäin ja huusimme, jossain vaiheessa Leevi sai sitten ahaa elämyksen hajuilta ja lähti tulemaan meitä kohti niin kamalaa vauhtia, että siinä olisi Kelahaaran Paulikin kyllä hyytynyt paikalleen Matkamme jatkui tovin, kunnes Leevi yritti saada Kassuakin ihanien hajujen perään ja ampaisivat molemmat samaan suuntaan. No onneksi eivät kuitenkaan lähteneet yhtä pitkälle ja tulivat nopeasti takaisin, mutta virtaa oli todellakin niin, että oksat pois. Sitten ei mennytkään kuin tovi ja oli aivan pimeää, onneksi ehdimme metsästä pois, koska aika mahdoton olisi ollut karkulaista varmaankaan löytää yön pimeinä tunteina. Kylläpä pisti pelästymään!

Karkulainen palaamassa ja tässä näkyy vain hyvin hyvin pieni osa valtaisasta pellosta ja ilta jo hämärtää...

Pääsimme samalla reissulla sitten piipahtamaan myös Rusinan pentuja katsomassa. Voi kuinka pieniä vaikka äitikoira on käppänää "kymmenen" kertaa isompi partacollie niin pentujen painot olivat syntyessään kuitenkin samaa luokkaa kuin käppänälläkin. No kohta nuo kirmaavat jo ja kasvavat varmasti nopeaa tahtia sitten jo käppänän kokoisiksi luovutusikäisinä. Pentuja syntyi siis 3 poikaa ja 3 tyttöä vajaan 3 tunnin aikana eli todella nopeaan tahtiin ja mallikkaasti. Urheasti Rusina pentujaan hoiteli ja jatkuvasti piti laskea, että kaikki ovat koossa. Tässä muutama kuva 2 vrk vanhoista partacollien pennuista:

Koko katras koolla...

Äityliini parta märkänä hoitamisesta...