Viikot vierii....

Kyllä nämä viikot kiitävät kovaa vauhtia ja enää siis n. 74 yötä jouluun Tämä joulu saattaakin nyt meillä olla erilainen kuin koskaan, koska ilmeisesti vietämme sitä nyt sitten Jossun ja Riston uudessa kodissa, saa nähdä, mutta nyt on aivan liian varhainen puhua joulusta vaikka postilaatikosta tungetaankin jo jouluaiheisia mainoksi, Invalidisäätiön joulukortit tupsahtivat tänään postilaatikosta ja kauhukseni huomasin, että myöskin joulusuklaat olivat ilmestyneet kauppoihin viikonlopun aikana Grrr kuinka raivostuttavaa, mutta mitä ajankuluun tulee niin kohta me kyllä huomaamme taas odottavamme kevättä !

Viime viikolla kävimme taas poikien kanssa metsällä lähes jokapäivä ja Annahan siis aloitti nyt ne opinnot siellä Lahdessa, jotka kestävät kevääseen saakka. Tuleva tutkinto on siis linja-autonkuljettaja ja meidän pojat ovat olleet hiukan ihmeissään, että mihin se Anna nyt oikeen joka aamu kukonlaulun aikaan lähtee. Riemu on sitten ylimmillään kun tulee iltapäivällä takaisin kotiin.

Kipakoita pakkasiakin oli koko viime viikon ja lauantai aamuna peräti -7 astetta. Pojat olivatkin koko viikonlopun mukana rakennushommissa ja siinä samassa tietysti metsälenkeillä. Sunnuntai aamuna lähdimme jo varhain liikkeelle ja sää oli aivan mahtava. Vihreä kesantomaa oli upeassa valkoisessa kuurassa, havut kuurassa ja metsä oli kuin mikäkin taidenäyttely. Nautin aamutuimaan auringon noususta siellä metsällä ja vähän valokuvailinkin, voi kun olisi ollut järjestelmäkamera matkassa, luonto oli niin upeaa. Pojat nauttivat myöskin, kun mamma nautti. Eihän sieltä olisi raaskinut lähteä edes pois, mutta kiire pakkasi päälle kun raksalla oli Jossun kanssa tarkoitus alkaa muuraamaan saunan löylyhuoneeseen vuolukiviä kiukaan yläpuolella olevaan muuriin.

Aamun luontokuvia...

Poikien menoa ah niin raikkaassa ja pakastavassa aamussa...

Iltapäivällä alkoikin sitten tokotreenit Tuuloksessa ja siis viimeinen kerta tällä erää aloitettiin lähes 2 tuntia etuajassa ja aiheena oli rallytoko-kilpailut Kiirettä siis piti kerrassaan sunnuntaipäivänä ja raksan kivetykset saivat jäädä kuivumaan rauhassa. Tämä rallytoko oli meille aivan tuntematon mitä nyt netistä kävin vähän etukäteen tutkimassa ja totesin, että tämä laji saattaisi sopiakin meille koska kaikki pitäisi tapahtua iloisesti häntää heiluttaen ja kovasti palkaten ja alokasjutuissa, jopa hihnassa ja se tietysti löysällä kokoajan, mutta ei niin tiukkaa juttua käsittääkseni kuin normaali toko vaikka samoja liikkeeitä löytyykin. Annakin tuli Lammilta meitä kannustamaan kipakkaan syksysäähän ja valokuvasikin meitä koitoksessamme. Kassu ei nyt ollutkaan vireessä verrattuna edelliseen sunnuntaihin siellä parkkihallissa. Ilmeisesti aamun metsäretki ja se, että kentällä oli paljon koiria, ihmisiä ja hajuja, koska kentän toisessa päässä oli agilityporukkaan valmennuksessa ja vähän kisaamassakin sai Kassun vähän hämilleen. Iatumiset ja maahanmenot olivat vaikeita, kun Kassullehan ne ovat ongelma jos maa on märkää No ei se mitään, kokemus oli aika hauska. Jossain kohdissa sentään onnistuimme ja lopussa saimme ohjaajaltamme neuvoja ja kannustusta sekä pohdimme Kassun on ja off olemusta sekä sitä, että Kassu on erittäin herkkä ja kaikki asiat mitkä johonkin toisiin koiriin tehoavat eivät sovellu Kassulle herkkyyden vuoksi. No nyt näistä tokoiluista on taukoa mahdollisesti tuonne marraskuun puoleen väliin saakka ja sitten palaamme asiaan, mutta minkä merkeissä niin se on vielä epäselvää. Kotitreenit jatkuvat...