Kevät se keikkuen tulee tai ainakin eilen ja tänään tuntui siltä kun vesi tippui räystäistä ja taivaaltakin. Vielä kun aurinko olisi näyttäytynyt niin lumet olisivat saaneet kyytiä. No eipä kai auta riemuita märästä loskakelistäkään sillä ilmeisesti keskiviikosta lähtien on jo luvassa sitten tiukkaa pakkasta ja voi taivas nyt kun tuo loska ja lumi jäätyy niin liukasta on.

Menneellä viikolla nyt ei mitään ihmeellistä tapahtunut jos ei oteta lukuun pientä tihutyöläistä, joka oli keksinyt pitkän pitkän tauon jälkeen taas puukopan Siitähän ei tietysti koiraa voi syyttää jos isäntä on jättänyt puukopan puolillaan puita olohuoneeseen, sehän vähän niinkuin tarkoittaa, että ota ja levitä ainakin viime viikolla meidän Kassulle. Näky oli aika mukava kun virtaa oli ollut parin asiakkaan ajan meidän huushollissa... Ensin oli ilmeisesti käyty vähän kodinhoitohuonetta tutkimassa jonka ovi oli jäänyt raolleen ja meidän Kassu on oppinut aukomaan ovia. Sieltä oli sitten tuotu oikein jonoksi asti villasukkia olohuoneeseen saakka... Letka oli huvittava kun oli punaista sukkaa, sinistä, kirjavaa ja olipa joukossa yksi keskeneräinen tumppukin, siitä kun puuttuu enää peukalo... No nämä jäljet johtivat sitten puukopan luo. Sieltä matka oli sitten jatkunut keskelle olohuoneen mattoa josta löytyivät  koivun tuohet (kuulema sytykkeitä) ja nehän oli sitten pilkottu aivan pieniksi mujuiksi, suoraan sanoen lastut olivat lennelleet ja voi sitä sotkua  No eihän tuo nyt mitään, kun ei oltu mitään isompaa tuhottu, syöty tai aiheutettu itselle mitään vaaratilanteita. Tästähän vain selvittiin siivoamalla...

Nyt olen sitten ihan vakavissani ajatellut poikien siirtymistä luonnonmukaiselle ravinnolle. Tätä olen jo vääntänyt, kääntänyt ja pohtinut varmaan kohta pari vuotta... Nyt on aika ruveta sitten miettimisestä tekoihin eli olen menossa 7.3. Luonnonmukaisen ravinnon luennolle ja katsotaan sitten. Olen ollut yhteydessä myös alan asiantuntijaan joka laatii sitten seikkaperäiset ruokintaohjeet, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Pojilla oli lauantaina hauskaa kun kävimme vanhempiemme mökiltä saunan katolta tiputtelemassa lumia ennen kuin tulee suojasää ja kun huopakatolta ei lumet luista ihan niin hyvin pois kun peltikatolta. Olipa siellä lunta valtavasti, upposin yli haarojen ja siellä kävely oli hiukan hankalaa, melkein siis mahallaan sai mönkiä. Pojathan eivät tätä ymmärtäneet lainkaan ja perässä olisi pitänyt vain päästä ja humpsahdettiin hankeen sitten niin ettei näkynyt kuin vähän korvia. Eihän siitä mitään tullut  No sitten kyllä oli tiet aurailtu ja sinne päästiin vähän irroittelemaan. Leevi se löysi sitten pupun hajutkin ja yritti vähän väliä päästä sen jäljille, mutta kun oli iso lumipenkka edessä johon aina upposi niin homma ei onnistunut. Pupu taisi kyyhöttää puunoksien alla ja onneksi ei lähtenyt sieltä livohkaan, koska sitten olisi kyllä mennyt Leevikin menojaan.

Sunnuntaina lähdimme sitten Annan ja poikien kanssa metsä-/ sekä peltolenkille. Voi sitä vauhtia mikä oli taas... Niitä hajuja, jälkiä ym. ym. Keli oli suojasää ja välillä mentiin umpihangessa. Ostin alkuvuodesta Vaasan eläinkeskuksesta sellaista sumutettavaa ainetta lumipaakkujen estoon ja se on kyllä toimiva aine. Suositus olisi, että sitä laitettaisiin 3 kertaa talven aikana. Laitoin tänään toisen kerran ja jo ekan kerran jälkeen paakkujen tarttuminen oli minimissään, nyt ei tarttunut paakkuja ollenkaan vaikka tosiaan pojat juoksivat umpihangessa. Kerrassaan loistava tuote ! Pellolla kävi vähän Leeviä sääliksi kun lähdimme menemään tarkoituksella umpihankeen jossa oli siis lunta meidän haaroihin asti. Leevi tuli vauhdilla perässä ja meni täysin uppeluksiin, sisukkaana snautsana periksi ei anneta ja jäniksen loikilla upoksissa tultiin mamman ja Annan luokse. Pikkusnautsa Kassu se sitten ovelana käytti näitä Leevin jälkiä ja tuli lähes siivellä hakemaan palkkaansa  Sitten aivan lenkin lopussa Leevin piti taas päästä pikkukuusen luokse haistelemaan ja kuinka ollakkaan lumen alla oli vielä oja, no sinnehän ukkeli sitten humpsahti ja suti tyhjää. Ei päässyt mihinkään, alkoi kiljua meille, että auttakee, auttakee, mutta eipäs autettukaan ja kyllä sieltä sitten omin avuin ylös tultiin. Ei tuntunut haittaavan tuota menoa sillä vauhtia riitti melkoisesti vielä loppumatkallekin.

Illalla sitten ruuan jälkeen ajattelin, että mikä sillä Leevillä nyt oikein on kun komentaa minua kovasti, yritti selvästi jotain sanoa. Kysyin uudestaan, että mikä nyt on ja yritti minua saada tuolista ylös. Ei ruokaa, ei ulos, no mitä sitten. No minä menin lattialle istumaan ja samassa ymmärsin, Leevi halusi mammalta hierontaa  On meillä vain älykäs koira, lihakset olivat aivan jumissa ja Leevi nautiskeli silmät suljettuina melkein tunnin hieronnasta Kuorosotaa samalla kuunnellen. Sitten oli hauskaa kun lopetin niin Leevi ei laskenut Kassua minun luokse ollenkaan kun olisin senkin hieronut, esti tulemisen, pyöri ja halusi kaiken huomion vain itselleen. On ne aika epeleitä nuo meidän pojat. Tuleva viikko niillä onkin juhlaa kun Anna on hiihtolomalla, harmi kun se meidän kamera hajosi emmekä ole vielä päättäneet millaisen ostamme tilalle. Tuo järjestelmäkamera kun on niin hidas. No uudessa Annan videokamerassa olisi kyllä valokuvausmahdollisuuskin, no katsotaan saadaanko jotain kuvia aikaiseksi.